Historiallinen suunnistus

Viime yön nukuin kuin pieni lapsi.

Joten tänään pystyi hyvin lähtemään suunnistamaan Street-O:lle.
Yleensä tämä jouluinen Street-O on ollut sellainen, että hitaampikin jässikkä voi kiertää kaikki rastit.

Joten suunta Vartiovuorelle. Se oli virhe. Tuntui siltä, että tämä oli Suomen korkein vuori, jalat aivan hyytelönä kun pääsi ylös. Sieltä rastit 36, 21 ja 36.

Ennen rastia 11 pysähdyin ja yritin tihrustella kartasta miten pääsisin 42:lle - en löytänyt reittiä.
Joten 11-51-41-52. 52:lla en ollut löytää taulua, mistä piti katsoa vuosiluku - minuutin jälkeen näin taulun - se oli maassa.

35:n jälkeen yli Hämeenkadun ja rastille 53. Reitti 55:lle näyttää työpöydön ääressä selkeältä, mutta minulla oli ongelmia päästä sinne järkevästi.
Sieltä rastille 56, uskoin sen olevan jo aikaisemman ison rakennuksen takana ja se aiheutti pientä mutkaa matkaan.

Seuraava oli 44. Jouduin mennen tullen seisomaan liikennevaloissa. En voinut mennä päin punaisia, kun autojono oli yhtenäinen. Mieli teki!

Paluumatka maaliin rastien 32 ja 54 kautta.

Aikaa jäi paljon, olisin hyvin ehtinyt ottamaan myös rastin 43 rastin 55:n jälkeen.
Jälkiviisautta!

Maalileimasin oli valtakunnan ykköskuusen juurella Tuomiokirkon edessä.

Lähtö oli Pietari Brahen patsaan juurella lähellä Tuomiokirkkoa. Tämän patsaan on veistänyt Walter Runeberg. Ei siis tämä runoilija Johan Ludvig. Mutta sukua kyllä, Walter on Johanin poika.

Maalialue

Punaisen lyhdyn päällä oli maalileimasin.

Reitti