Sain yllättäen kutsun erää turkulaisen lätkäjoukkueen salaiseen treenikeskukseen.
Silmieni eteen tuotiin erään kiekkosankarin
klooni. Ihan se oli kyllä
nähdäkseni
lihaa ja verta. Sille syötettiin ruokaa ja kaikenlaisia mömmöjä.
Lihakset pullistelivat ja kiilsivät.
Sitten paikalle ilmestyi
itse kiekkosankari.
Avustajat ottivat molemmilta irti sekä
koko vatsalaukun ympäristöineen ja pään. Niiden
paikkoja vaihdettiin. Sen
jälkeen molemmat hymyilivät leveästi ja taputtivat toisiaan
hartoille.
Klooni, jolla oli siis kiekkohirmun pää ja vatsa, puki
ottelussa käytettävän
sotisovan päälleen ja lähti illan kiekko-otteluun esittämään
hurjia
otteitaan. Myös kiekkoilija, kloonin päällä ja
sisäelimillä varustettuna,
poistui paikalta.
Minulle tapahtuma oli niin jännittävä, että
tuli pissahätä.
Kävin
tarpeillani ja katsoin kelloani – se oli 05.45.
Palasin
takaisin sänkyyni ja nukuin vielä pari tuntia.
Oura kertoi,
että olin nukkunut noin 20 minuuttia REM-unta treenikeskuksessa
käynnin ajan.
Niin se laite uskoi.
Nämä nykyaikaiset elektroniset härvelit eivät
ymmärrä minua eivätkä urheilun synkkää raakuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti