Jouluaatto

Eilinen jouluaatto oli tavanomaisen rauhallinen.

Me olemme Ullan kanssa viettäneet yleensäkin varsin rauhallista, mutta ehkä se näin koronavuonna oli tavallista rauhallisempi.

Kävin ennen puolta päivää juoksemassa ja tapasin siellä pariskunnan, joka myös juoksee, mutta nyt olivat parisuhdekävelyllä. Emäntä kertoi sairastaneensa koronan – ensimmäinen tuntemani ihminen, joka on siihen sairastunut. Sairaus oli ollut erittäin lievä eikä mies sairastunut laisinkaan!

Lenkin jälkeen ovikellomme soi. Oven takana ei ollut ketään, mutta aavistelen kyllä kuka oli laittanut joulutontut asialle. Epäilykseni kohdistuvat taloyhtiössämme asustavaan englantilaisperheeseen.

Kolmelta lähdimme Maijan luokse jouluaterialle. Tämä Martta oli loihtinut suussa sulavaa ruokaa ja joulun teeman mukaan tuli syötyä liikaa. Pääruuan ja jälkiruuan välissä avasimme joululahjat. Niitä ei ollut liikaa, mutta rattoisasti saimme aikamme kulumaan, kun yksi lahja kerrallaan avattiin.

Täydellisen aterian jälkeen suunnistimme hautausmaalle. Me Ullan kanssa kävimme vain anoppini ja appiukkoni haudalla. Maija suunnisti vielä Helenan ja Maunon haudalle viemään meidänkin kynttilän. Tänä vuonna olisi kyllä voinut kauemminkin vaeltaa hautoja katselemassa, sillä sää oli siihen paras mahdollinen, ei tuullut ja lämpötila plussan puolella.

Alkupalojen jälkeen oli vatsani jo täynnä!

Lenkillä paistoi aurinko.
Kevät tulee, pian on Juhannus ja sitten syksy!