Itsenäisyyspäivän kevennys 😂😂

Näin Itsenäisyyspäivänä keskityn juhlimaan Suomen 103-vuotista itsenäisyyttä ja kopioin tekstin, joka oli eräässä Espanjan suomalaisten FB-ryhmässä ja kertoo erään porilaisen miehen käynnistä ruotsalaisessa halpatavaratalossa.

Ja sopii hyvin meidän epäitsenäisten tohvelisankarien päivään. 
Alla kursiivilla lainattu teksti:

Helsingistä kotiinpäin körötellessäni päätin käydä matkan varrella Tampereen Ikeassa hakemassa nopeasti ja kätevästi lampun.

Virhe.

Tampereen Ikeaa ei voi olla huomaamatta. Se on se suomalaiseen kulttuurimaisemaan niin luontevasti istuva myrskynsininen jättiläiskuutio, jonka kyljessä lukee Näsinneulan kokoisilla kirjaimilla IKEA.

Paikka on helposti nähtävissä mutta ajapa sinne autolla. Opastekylttejä ei ole. Lähdin siis ajamaan kohti kuutiota ja huomasin olevani hyvää kyytiä ajamassa kohti Lahtea. Ylivertaisen suuntavaistoni avulla ja hitusen liikennesääntöjä venyttämällä paikka kuitenkin löytyi.

Ikea on piiritetty liikenneympyröillä. Ne ovat hyvää verryttelyä tulevalle aivomyrskylle. Pää on sekaisin jo ennenkuin saa auton parkkiin.

Parkkipaikan on suunnitellut joku, joka ei koskaan ole suunnitellut mitään. Saan kuitenkin auton parkkiin ja marssin tärkeänä lamppuostoksille. Tässä vaiheessa vielä eheänä ihmisenä.

Ensimmäisenä vastassa on Liisa Ihmemaassa -tyyppinen pyöröovi. Moottorilla hissuksiin pyörivä laitos hämmentää niin, että pyörin tässäkin pari ylimääräistä rinkiä. Pyöröovista pääsee vihdoin aulaan, jossa kokonsa puolesta voisi pitää lentonäytöksen. Kiitos em. suuntavaistoni, löydän itse myymälään johtavat portaat ilman GT-karttaa.

Mietin, pitäisikö ottaa ostoskärry, mutta päätän, ettei sillä ole käyttöä. Mähän vain kipaisen hakemassa sen lampun.

Rappusten yläpäästä päästään vihdoin itse myymälään. Napamantereen kokoinen paikka on ammuttu täyteen erilaisia kalusteryhmiä ja muuta roinaa. Tavaraa on kuin Mustamäen torilla muttei niin laadukasta. Nämä eivät kuitenkaan ole myynnissä vaan mallina sille, mitä voit ehkä tuonnempana ostaa. Tyrkyllä on myös maalaamattomia lyijykynänpätkiä. Kaikki muu on suurta, lyijykynät eivät.

Lattiassa on nuolet, jotka kertovat miten reitillä edetään. Ne kiertävät hyvin seikkaperäsesti tuon koko Helvetin esikartanon. Ainoat paikat mitkä jäävät näkemättä, ovat henkilökunnan suihkutilat ja siivouskomero.

Henkilökunnasta en tosin ole ihan varma. Sitä kun ei näkynyt missään. Sen sijaan asiakkaita pyöri joka puolella, mm. se edessäni taapertava laajahko naisihminen, joka oli tällännyt ostoskärryynsä maton. Poikittain tietenkin, muutenhan siitä olisi päässyt ohi. Nuolien ohjaamalta reitiltä ei voi poiketa. Kokeilin, ajattelin oikaista, mutta löysin itseni kolmisen kilometriä aikaisemmin ohittamastani paikasta.

Mietin mitä tapahtuu, jos Ikeassa syttyy tulipalo. Kestää neljä päivää ennenkuin asiakkaat pääsevät - nuolia seuraten - ulos. Palopäällikkö todennäköisesti kuullessaan mikä paikka palaa, syyttää huonoa kuuluvuutta ja antaa koko roskan palaa maan tasalle. Nyt ei kuitenkaan onneksi pala. Ainoa savu mitä näkyy nousee miespuolisten asiakkaiden korvista.

Kierrettyäni maratonin mittaisen lenkin huomaan jälleen tulleeni portaiden ääreen. "Selvisin!", ajattelin, mutta liian aikaisin. Olin tullut vasta esittelykierroksen päähän. Tästä alkoi varsinainen myymälä. Ajattelemattomuutta myymälän suunnittelussa osoittaa mielestäni se, että tässä kohtaa ensimmäisenä oli tyrkyllä aterimia, mm. teräviä veitsiä. Kävi mielessä vetää ranteet auki.

Kiertelin ja kaartelin nuolia seuraten käsittämättömän roinamäärän keskellä ja ihmettelin tavaroiden nimiä, joista tuli mieleen ruotsinkieliset sisäelimet. Harmittelin myös, etten ottanut sitä ostoskärryä mukaan. Olisin voinut käpertyä nukkumaan siihen. Lyijykynilläkin olisi ollut käyttöä, olisin voinut syödä niitä, sillä nälkähän tässä marssiessa tuli. Nyt selvisi sekin, miksi kynät olivat pureskeltuja.

Löysin lamppuosaston. Voitto, ajattelin ja erehdyin taas. Jos mä haen Prismasta lampun, niin valitsen lampun ja nostan laatikon hyllystä. Ikeassa ei noin huolimattomasti toimita. Lamppu löytyi kaikenkaikkiaan noin 30 neliön alueelta. Piti kerätä eri hyllystä kisko, virtalähde, spotti ja polttimo. Jokaisessa paketissa oli 400-sivuinen käyttöohje. Mulla oli nyt kaipaamani lamppu eli sylillinen tavaraa. Taas oli ikävä sitä ostoskärryä.

Jälleen seuraan nuolia, nyt jo puolijuoksua. Mietin, että voisi ensikerralla ottaa nuolitarroja mukaan ja läpällä liimailla niitä Ikean lattiaan sinne tänne aiheuttamaan epätoivoa vaimojensa ostosreissulle pakottamille miesraasuille. Sitten ymmärrän ettei onnistu, koska ensikertaa ei toivottavasti tule.

Saavun lopulta varastoalueelle. Paikka on kuin Grand Canyon paitsi että korkeuserot ovat täällä suuremmat. Led Zeppelinin kaverit olivat varmaan Ikean varastossa hakemassa ylähyllyltä tikkailla jotain keksiessään Stairway to Heavenin.

Varaston suulla on kartta, josta näkee mistä haluamasi Strögen-nojatuoli tai Fjollan-tarjoilutaso löytyy. Navigaattori olisi parempi. Koko Euroopan kartoilla.

Pienessä paniikissa ramppaan varaston läpi kassoille. Jonot ovat yhtä mahtavat kuin kaikki muukin niitä lyijykyniä lukuunottamatta. Kaikilla on kärryissään Hiacen kokoinen röykkiö tavaraa. Tyrkyllä on myös lasikuitumatosta valmistettuja sinisiä Ikea-kasseja, joita voi ostosreissun jälkeen kätevästi käyttää vaikkapa asuntoauton suojapeitteenä.

Valitsen tietenkin lyhyimmän kassajonon, jonka päästä löytyy itsepalvelukassa. Itsepalvelukassaa saa käyttää, jos ostoksia on enintään viisitoista. Pääsen nippanappa käyttäjäksi koska mullahan on vain yksi lamppu, tosin lähes viidessätoista osassa. Ei ihme ettei näille kassoille ollut jonoa.

Hätäinen maksu tai no, hätäinen ja hätäinen, piti vastata kolmeenkymmeneen kysymykseen etukorteista, boonuskorteista, alennusvouchereista jne. ensimmäisen näkemäni henkilökunnan edustajan kyylätessä olan yli kuin haukka.

Kassojen jälkeen oli tyrkyllä hotdogeja puolella eurolla mutta vaikka nälkä oli, en uskaltanut ostaa. Ties mitä kommelluksia sekin olisi tiennyt. Sitäpaitsi kaikki tähän saakka näkemäni oli väsätty lastulevystä niin ei niistä hodareistakaan voinut olla varma. Vessaankin olisi pitänyt päästä, mutta siellä olisi pitänyt kuitenkin kasata itse vesi ruuvaamalla pienellä kuusioavaimella yhteen H, 2 ja O niin jätin väliin.

Länsi-Intian kokoisen aulan ja kiduttavan hitaasti pyörivän pyöröovijättiläisen läpi ulos ja autoa etsimään. Liikenneympyrähelvetin läpi ja maantielle. Tosin loistavasta suuntavaistosta huolimatta ensin kovalla touhulla vahingossa kohti Helsinkiä, mutta liikenteenjakajan yli U-käännös ja Vaasan väylä löytyi. Rootvallin reunaan jäänyt takimmainen äänenvaimentaja on pieni hinta siitä, että pääsi pois tuolta.

Ensikerralla painan Ikean kohdalla kaasua lumpio lukossa.

Tämä siis ei ollut omakohtainen kokemukseni, mutta samansuuntaisia ajatuksia olen kyllä päässäni pyöritellyt!