keskiviikko 8. syyskuuta 2021

GAIA kylässä

Olen pian puoli vuotta ihmetellyt, miten miniäni ja nuorempi poikamme kestävät vuodenvaihteessa hankkimaansa Australian paimenkoiraa Gaiaa.

Otus oli meillä pari viikkoa sitten yökylässä ja osoitti silloin pientä kehittymistä. Siis ei koko aikaa hyppinyt, pomppinut ja vaatinut huomiota osakseen.

Ulkona liikkuessamme, kun vastaan tuli mitä tahansa liikkuvaa, se oli valmis syöksymään ja hoitamaan liikkuvan kohteen mukaan laumaansa. Jokainen ymmärtää, että se on aika mahdoton tehtävä, jos kyseessä on Fölin bussi, täysperävaunulla varustettu rekka tai paskakuormaa vetävä traktori.

Juoksijan, kävelijän ja koiraa taluttavan ihmisen saattaisi saada laumaan liittymään, mutta mahdottomaksi sekin on joka kerta osoittautunut.

Tänään Anna toi koiran meille aamulla kymmenen jälkeen. Lähdin pian sen kanssa lenkille. Tunnin kävelimme eikä sinä aikana ollut suurempia ongelmia. Sillä on nyt ensimmäinen juoksu ja se oli kovasti kiinnostunut ympäristömme hajuista. Eikä kovin montaa ihmistä tullut vastaan.

Toisella tunnin lenkillä takaamme tuli kaksi kertaa pyöräilijä, piski antoi niiden mennä ohi kiinnittämättä niihin pienintäkään huomiota. Myös muutamien ihmisten kanssa se seurusteli aivan ihanasti. 

Koirahan tykkää kaikista ihmisistä, mutta sen lähestyminen rakkautta osoittamaan on varsin riehakas. Ja jos riehakkuutta osoittaa 25-kiloinen teräskimppu hyppäämällä vauhdikkaasti vastaantulijan syliin, niin joku saattaa siinä touhussa loukkaantua. Jotkut fyysisesti, toiset henkisesti!

Tämä päivä antoi minulle runsaasti uskoa, että tästä saattaa tulla vielä miellyttävä perheenjäsen. Saattaa jopa olla mahdollista, että joku kestää tämän koiran toilauksia kymmenen vuotta ja ylikin – se on tämän rodun oletettu elinikä.

Tosin – kun Anna tuli koiraa hakemaan, niin se livahti ulko-ovesta vapaille laitumille ja juoksi siellä naapurien pihoilla ja kadulla ilmeisesti etsien Juhaa.
Lopulta Anna sai sen kiinni ja kantoi karkulaisen sisälle.

Heti ensimmäisestä lenkistä lähtien talutushihna oli lähes koko ajan löysänä.
Aiemmin se oli kireänä kuin viulun kieli!

Lenkin jälkeen se tuli makaamaan jalkoihini.

Toisen lenkin jälkeen se kiipesi syliini osoittamaan kiitollisuuttaan.
Koskaan ennen se ei ole tätä tehnyt!



Satasprintti

Pääsin pitkästä aikaa harrastamaan minulle parhaiten (=ainoaa?) sopivaa suunnistusta eli kaupunkisprinttiä.

Alla koko ajan kova pohja eikä korkeuseroja nimeksikään - se sopii lihavalle ja huonokuntoiselle setämiehelle.

Muuta isompaa virhettä en löydä kuin sen, että rastiväli 7-8 olisi kai pitänyt juosta lounaan kautta (siis tämä lounas ei ole syötävää vaan ilmansuunta).

Paljon oli kierrettävä esteitä ja umpiperiä. Matkan pituus linnuntietä oli 2,8 km, mutta meikäläiselle tuli matkaa 4747 metriä. Todella sopiva matka 4.7.47 syntyneelle poikalapselle!

Minulla oli ranteessa kompassi, sitä ei tarvittu tällä reissulla. Suurennuslasia olisi tarvinnut muutaman kielletyn paikan aidan tunnistamiseen.



tiistai 7. syyskuuta 2021

Kotiin eläintarhasta

Mökkielämää parhaimmillaan. Rauhallista on kun kesälomat ovat takana ja ihmiset kaupungissa.

Kävin eilen viiden kilometrin lenkillä ja näin koko reissun aikana yhden auton ja yhden traktorin liikenteessä. Tällaiselle introvertille paras mökkiaika on alkanut.

Mutta myös hiiret tulevat nauttimaan hiljaisesta syksystä. Hiirenloukkuun jäi neljä otusta ja rapinaa kuului vielä senkin jälkeen.

Sato korjattiin. Viisi kiloa viinirypäleitä ja 200 g porkkanoita. Eiköhän niillä nyt talven yli selvitä!

Ruoppauksen osalta lupa-asiat ovat kunnossa. Sekä naapurit että vesialueen piällysmies laittoivat nimen paperiin.
Lupailivat tulla ruoppaamaan viimeistään lokakuussa.

Palasimme iltapäivällä kotiin, minulla kun oli illalla suunnistus.

Tässä koko porkkanasato!

Tänä aamuna peura oli taas omenapuun alla.
Kuva otettu ikkunan läpi kännykällä.
Menin myös kameran kanssa ulos kuvaamaan, 
mutta otus oli nopeampi!


sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Työsiirtolassa

Eilen saavuimme taas kesämökille, vaikka syysilmat jo painavat päälle ja pimeys valtaa illalla maailman.

Heti tulomme jälkeen yksi peura käveli alas mäkeä, ilmeisesti vierasmajan vieressä olevan omenapuun houkuttelemana. Keittiön ikkunasta se näkyi hyvin, matkaa oli noin 20 metriä.
Illalla naapurit olivat meillä lasillisella ja huomasimme, että samaa reittiä tuli alas emä vasansa kanssa.

Tänä aamuna vielä yksi peura asteli samaa polkua – nyt ylöspäin. Sain siitä ikkunan läpi kännykällä kuvankin.
Yöllä oli yksi hiiri jäänyt keittiön hellan alla pyydykseen. Se oli kolmas tänä syksynä. Niitä riittää kuten peurojakin.

Tämä päivä kului fyysistä työtä tehdessä. Purin vanhan laiturin. Irrotin ensin pintalaudoituksen, se oli aika helppoa, vaikka selkään se otti.

Sitten siirsin runkorakenteen kuivalle maalle. Se vaati sekä käsi- että jalkavoimia. Huomasin, että molempia pitää ruveta treenaamaan.

Sitten pinosin puutavaran odottamaan uutta kierrosta ensi keväänä, kun venevalkama on ruopattu.

Laituri riisuttuna

Hiiri on entinen.

Peura poistumassa omenapuun alta.



lauantai 4. syyskuuta 2021

Lahjakas nukkuja?

Minulla on kolme mittaria mittaamassa uneni laatua.

Ensimmäinen ja se tärkein on tietysti oma tuntemus. Välillä nukun omasta mielestäni erittäin hyvin, välillä suorastaan erinomaisesti ja joskus on sitten vuorossa se viidestoista yö – onneksi aika harvoin.

Sitten minulla on ollut käytössä pian neljäkymmentä vuotta älykelloja. Ne mittaavat pulssiani ja kuljettua matkaa. Ja viimeiset vuodet myös unen pituutta ja laatua. Usein olen samaa mieltä kellon kanssa, mutta en suinkaan aina.

Puolitoista vuotta sitten hankimme vaimon kanssa Oura-sormukset, jotka mittaavat erityisesti unta ja siinä sivussa vähän muutakin.
Ouran mielestä uneni on lähes aina lähes täydellistä.
Omasta mielestäni en ole suinkaan niin hyvä nukkuja kuin Oura uskottelee.

Oura unenlaatu on ollut aina tämän puolentoista vuoden aikana parempi kuin Garminin mittaama.

Viime yönä tapahtui ihme. Garmin antoi paremmat unipisteet kuin Oura.

Onkohan Garmin muuttanut softansa hyväilemään asiakkaan unitietoja samaan suuntaan kuin Oura vai oliko kyseessä ainutlaatuinen poikkeus.
Lähitulevaisuus näyttää!

Garminin tieto viime yöltä.


Ja tässä Ouran vastaava.
Asteikko molemmissa on 0-100.
Sata pistettä on täydellinen uni, siihen en ole koskaan päässyt.



torstai 2. syyskuuta 2021

Kirkkomatkan toinen päivä

Yövyimme hotellissa Yyterissä.

Kylpylähotelli oli hieman uusittu, mutta puutteita oli vielä ihan riittävästi. Huoneiden ikkunat näyttävät merelle länteen. Syyskuinen aurinko oli lämmittänyt huoneen niin, että alkuyöstä oli vaikeuksia hankkiutua uneen. Aamulla mietimme, miten asiakkaat viihtyivät näissä huoneissa heinäkuussa, kun ulkona oli toista kymmentä astetta lämpimämpää!
Illalla söimme ravintolassa ja olimme oikein tyytyväisiä. Aamiainen sen sijaan oli aika köyhä ja ruuat kylmiä, siitä pitkä miinus.

Aamulla totesimme, että me lyhennämme hartausretkemme kahden päivän mittaiseksi ja suunnistimme ensin itään ja sitten etelään.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Ulvilan keskiaikainen harmaakivikirkko. Mahtava rakennelma keskellä satakuntalaista maalaismaisemaa.
Matka jatkui Kokemäenjoen vartta yläjuoksun suuntaan vanhaa mutkaista maantietä. Seutu on tiheään asuttua ja vauraannäköistä aluetta. Talot ovat hyvin hoidettuja ja pihat kauniita. Väkisin tuli mieleen Ruotsin maaseutu!

Seuraava pysähdys oli Nakkilan kirkko. Se on puolivuosisataa vanha nykyaikainen kirkko, jonka on rahoittanut Suomisen teollisuussuku.

Harjavallasta löysimme vanhan puukirkon. Tämä idylli on kunnostettu. Kaupungista löytyy myös uusi betonimöhkäle uskoa lujittamaan.

Matkalla kohti Kokemäkeä poikkesimme Emil Cederceutzin patsasmuseoon. Ihailimme taidetta vain ulkokultaisesti.

Kokemäellä on vanha ja iso kivikirkko, joka on rakennettu 1700-luvulla.

Matka jatkui Euraan, sieltäkin löytyi mahtava kivikirkko – sata vuotta nuorempi kuin Kokemäeltä.

Sitten löytyi Köyliöstä kaunis puukirkko kauniissa maisemassa.

Viimeiseksi kävimme katsomassa Säkylän kirkon Pyhäjärven rantamaisemissa. Sekin oli vaatimaton puukirkko. Mahtaako sotilaspitäjän usko olla heikoissa kantimissa, kun ovat tyytyneet palvelemaan Herraansa näin vaatimattomissa puitteissa.
Vai onko kyse nimenomaan uskon vahvuudesta – ei tarvitse kirkolla pröystäillä, kun on vahva usko!

Alun perin suunnittelimme, että käymme kaikissa Suomen kunnissa katsomassa ainakin yhden kirkon. Tänään totesimme, että kyllä nämä Satakunnan ja Varsinais-Suomen kirkot riittävät meille.

Ulvila

Nakkila

Harjavalta

Cedercreutz

Kokemäki

Eura

Köyliö

Säkylä







keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Jalo kirkkomatka

Lähdimme aikaisin aamulla retkeilemään.

Siis Ullan mielestä aikaisin, kun auto oli liikkeellä jo ennen kymmentä.

Suuntasimme kulkumme mutkitellen kohti Poria, meillä oli sieltä varattuna hotellihuone.
Hartaina uskovaisina suuntasimme kulkumme kohti lounaisen Suomen kirkkoja.

Ensin Vehmaa, siteen Lokalahti ja edelleen Uudenkaupungin vanha kirkko.
Sieltä suuntasimme kohti Pyhärantaa – se oli kohde ja kunta, jossa meistä kumpikaan ei ole koskaan ennen käynyt.

Matka jatkui pientä rantatietä kohti Raumaa. Mutkia oli tiessä ehkä enemmän kuin meidän yli 50-vuotisessa taipaleessamme avioliiton kultaisessa satamassa.
Raumalla tutustuimme Pyhän Ristin kirkkoon, sinne pääsimme oikein sisälle

Ennen Eurajokea poikkesimme Riitan Herkun tehtaanmyymälään kahville ja leivoksille – kyllä ne Esson baarin tarjonnan pesivät mennen tullen.

Eurajoen kirkon jälkeen kuljimme yhä pienempää polkua kohti Luviaa.
Matka jatkui Poriin, siellä osoitimme vapaamielisyytemme ja kävimme tutustumassa ortodoksien pyhimpään.

Koska yösijamme oli varattu Yyteristä, ajoimme reippaasti ohi ja tutkimme millainen merimieskirkko oli Reposaaressa.

Paluumatkalla hotelliin pysähdyimme yhdellä lintutornilla ja päivän ylivoimaisesti hienoin kohde odotti meitä siellä. Lahdella näkyi viisi jalohaikaraa. Olimme niitä nähneet runsaasti tätä ennen Espanjassa Torreviejassa, mutta emme koskaan ennen Suomessa.

Nyt unten maille odottelemaan mitä ihmeitä huominen tuo tullessaan!

Jalohaikara

Reposaaren kirkko

Porin ortodksinen

Luvian kirkko

Eurajoen kirkko

Rauman kirkko

Pyhärannan kirkko

Uuudenkaupungin vanha kirkko

Lokalahden kirkko

Vehmaan kirkko