torstai 2. joulukuuta 2021

Isoveli valvoo

 Kävimme Ullan kanssa eilen Naantalin Kylpylässä.

Kaksi sisaristani vietti siellä viikon kuntoutuksessa – mitä se sitten tarkoittaakin.
Huolimatta kiihtyvästä koronasta pääsimme sisään vastaanottoon ilman minkäänlaista tarkistusta terveydentilastamme.

Mutta kun kävin hakemassa meille pullon kuohuvaa viiniä, niin johan keräsi kiinnostus. Minun piti esittää koronatodistus ja henkilöllisyys.

Myyjä skannasi kännykkäni näytössä olevaa todistusta kauan ja hartaasti ennen sai siitä kuvan kännykällään. Ensimmäisen kerran tämä todistus oli käytössä!

Sen jälkeen sain esittää vielä henkilöllisyystodistukseni – se oli myös uusi ja käytössä ensimmäistä kertaa.

Joten käynnistäni jäi jälki hotellin historiaan. Maksu tallentui luonnollisesti Nordea-pankkiin ja Google kyseli heti käynnin jälkeen mielipidettäni Naantalin Kylpylästä. Googlehan tietää lähes jokaisen askeleeni ja ajokilometrini.
Ja poliisi kuvasi minut viime käynnilläni Paraisilla.

Juoksulenkkini tallentuvat Garminin ja Stravan tileille ja ovat sieltä nähtävinä julkisesti.

Meillä on yhteiset tilit Ullan kanssa, joten pankin lisäksi myös vaimo tietää jokaisen ostokseni.

Paitsi ne, jotka maksan käteisellä. Niitä on aika vähän, koska viimeksi olen nostanut käteistä rahaa pankkiautomaatista tasan kaksi vuotta sitten.

Joten ainoa, joka ei minua tarkkaile, on isoveljeni Matti!

Mutta Isoveli valvoo – ja vaimo…

Tämä ei ole se kamera, joka välähti Paraisilla.



tiistai 30. marraskuuta 2021

Marrasputki

Piinaviikot ovat ohi.

Eli eläinkokeeksi mainittu Marrasputki 2021 tuli maaliin.

Siinähän piti juosta joka päivä vähintään 25 minuuttia. Sen verran kansa on heikentynyt, että alkuperäisessä marrasputkessa vaatimus oli 30 minuuttia.

En nyt heti muista, kuinka monta kertaa olen tähän osallistunut ja kuinka monta kertaa myös pystynyt sen suorittamaan.

Alkuvuosina ihan kilpailtiin siitä, että kuinka monta puolen tunnin lenkkiä kuukaudessa pystyt tekemään. Yhtenä vuotena voitin sen, suorituksia oli noin 80. Mutta sen jälkeen nuoremmat innostuivat ja laittoivat pakettiin pitkälti toista sataa suoritusta.

Olin nyt asettanut tavoitteeksi juosta yli kaksisataa kilometriä. Eilen oli kasassa jo 199, joten tavoite oli tänään helppo paketoida.

Todellinen tavoitteeni oli hiukan kiusata jalkojani ja elimistöäni. Kolme vuotta sitten tapahtuneen akillesjännevamman jälkeen en ole oikein laittanut peruskuntoa koetukselle. Ehkä tämäkään ei ollut ihan paras tapa hoitaa sitä uudelle tasolle. Hölkkäkilometrejä tuli paljon, mutta kovavauhtiset ja mäkivedot puuttuivat. 

Joulukuussa sitten niitten kimppuun ja sen jälkeen katsotaan mikä on miehen tilanne!

Nuo kaksi viimeistä lukemaa ovat keskisyke ja nousumetrit.
Hullun hommaa!



maanantai 29. marraskuuta 2021

Punaviinin te(n)ho

 Eilen vietimme Ullan kanssa 51. hääpäiväämme.

Mitään suuria juhlallisuuksia ei ollut, mutta söimme hyvän aterian kotosalla.
Pakkasessa oli piiska härän sisäfileetä, otin sen edellispäivänä esiin ja sahasin siitä pätkän sulamaan.

Kävin kaupasta hakemassa salaattitarpeet ja Oolannin valkosipuliperunoita.

Keittiössä on pullo hyvää punaviiniä (Viña Albali Gran Reserva, 2012) kauan odottamassa käyttöä. Ihan yhdeksää vuotta se ei ole meillä ollut, mutta puoli vuotta ainakin.

Viini oli hyvää, ruoka erinomaista ja seura tuttua.

Illalla ennen nukkumaan menoa otin toisen lasillisen viiniä. Yleensä en viiniä juo edes ruuan kanssa, saati yömyssyksi.

Pari minuuttia jouduin hakemaan unta, mutta aamulla kun heräsin, kello näytti puoli yhdeksää. Oura kertoi, että tehollinen uniaikani oli yhdeksän ja puoli tuntia.

Olen ennätyskunnossa – unen suhteen!

Vahvasti epäilen, että olen saanut tämän viinipullon lahjaksi!

Lahja se myös on, että on tällaiset unet ihmislapsella.



lauantai 27. marraskuuta 2021

Kaiken parantava ihmerohto?

Keittiön pöydällämme on jonkun viikon majaillut ruskea purnukka sisältäen pillereitä.

Eilen otin sen varovaisesti käteesi ja luin tekstin.
Siellä kerrottiin mm. näin:

Stressin hallintaan, edistää henkistä tasapainoa, jaksamista ja toimintakykyä, sekä nukahtamista ja unen laatua.
Siis pillerillä päivässä saa lähes täydelliseen elämään. Ja ainetta markkinoivien sivuilla vielä paljon enemmänkin hyvää ja kaunista.

Ennen kuin alan käyttää tätä ihmeainetta, avasin toisen ihmepurkin eli Googlen ja etsin sieltä käyttökokemuksia aineesta.

Ensimmäiset pari sivua olivat maahantuojan ja myyjien kertomuksia maailman kahdeksannesta ihmeestä, joka tuli näiden pillerien mukana elämään.

Sitten löysin aiheesta Tekniikan Maailman jutun. Siinä ei verrattu ainetta käyttäneitä ja muita. Siinä jutussa haettiin tietoa, oliko olemassa mitään tutkimusta tai testiä aineen vaikutuksesta. Mitään tieteellisesti suoritettua testiä ei sivistyneestä maailmasta löytynyt. TM ei suoraan sanonut, että pilleri olisi täyttä humpuukia, mutta rivien välistä annettiin ymmärtää, että rahat menevät Kankkulan kaivoon. 

Tai paremminkin humpuukin markkinoijille ja valmistajalle.

TM myös huomioi, että mainonnassa ei käytetty ilmaisua, että aine parantaisi sairauksia – sellainen kun on EU:ssa kielletty kaikenkarvaisilta hivenaineilta.

Tosin pitää muistaa, että ihminen on psykosomaattinen kaaos. Jotkut maksavat aineista itsensä kipeiksi, mutta saavat korvikkeeksi uskon ja uskohan siirtää vuoria.

Jos tämä humpuuki maksaisi tuplaten enemmän, niin todennäköisesti monet saisivat vielä järisyttävämpiä parannuksia elämänsä laatuun.

Sellainen on homo sapiens.

P.S.  En edes kokeillut pillereitä, vaikka siinä luvattiin fyysisen suorituskyvyn nopeaa kohentumista...

Uskon vahvasti, että purkin alla olevan Sudoku-lehden säännöllinen käyttäminen (ei sisäisesti) parantaa elämänlaatua enemmän kuin lumelääkkeet! 😉 



torstai 25. marraskuuta 2021

Lopun odotusta

Sunnuntainen kahden tunnin suunnistuskisa oli näin jälkikäteen ajatellen todella raskas.

Koko alkuviikon olin hyvin väsynyt enkä saanut mitään aikaiseksi. Tosin ihan normaaliolosuhteissakin olen varsin saamaton.

Kun tämän ikäinen äijänkuvatus tekee talon kaikki huushollihommat – ne miesten työt ja suurimman osan naistenkin töistä – niin se on hiukan turhan paljon.
Ja sitten lisäksi on tämä hölkkäharrastus suunnistuksineen, joka puristaa viimeisetkin mehut kropasta.

Niin ei se ole kovin suuri ihme, että joskus tulee mieleen synkkiä ajatuksia.

Siis kaikenlaista sellaista, että katajainen kansa on valinnut itseään tyhmempiä poliitikkoja johtamaan kansakuntaa päin Tuonelan portteja. Pitkällä tähtäimellä näin tietysti käy, vaikka maata johtaisi itse keisari Nero.

Ja sitten nämä turkulaiset kuntapoliitikot ja -johtajat luulevat, että heidän hiekkalaatikolleen riittää rahaa aivan mielikuvituksellisiin hankkeisiin. Sinne olisi hyvä saada johtoportaaseen edes pari reaalimaailmassa elävää ihmistä.

Kruununa kaiken yläpuolella tämä pahuksen korona aiheuttaa sen, että elämä pyörii hyvin pienissä ympyröissä.
Sen verran geeneihini on eksynyt mustalaisverta, että aina välillä pitäisi päästä hiukan kauemmas kotoa kuin Skanssin Cittariin. Tai puolimatkassa olevaan Lidliin.

Ei silti, jos ihmistaimella on lämmin ja kuiva koti, riittävästi ruokaa, juomaa ja jokapäiväinen olut – parhaimmillaan jopa kaksi – niin tarviiko sitä tavoitella kuuta taivaalta?

Ei todellakaan tarvitse, varsinkin kun kuu on äärimmäisen karu ja hapeton taivaankappale.

Olen siis päätynyt siihen, etten tavoittele kuuta taivaalta.
Annan sen kiertää omaa yksitoikkoista rataansa.

Vien Ullan pari kertaa viikossa kaupunkiin harrastuksiin.
Silloin on aikaa kävellä ympäriinsä ja käydä tervehtimässä vanhoja tuttuja.

Tämä kaveria asusti 30 vuotta melkein naapurissamme Jarrumiehenkadun 
toisella puolella.
Tosin muutti sieltä 30 vuotta ennen kuin me muutimme sille alueelle.
Plakaatti on kiinnitetty Paavon vanhan kotitalon seinään.

Tässä olen juuri saapunut maaliin kaikkeni antaneena viime sunnuntaina
Rogaining Wintersprintin maaliin.
Kahden tunnin kisa on sprintti, koska virallinen rogainingin kisamatka on 24 h.
Maalileimauksen jälkeen minä ja kaikki muut pysäyttävät urheilukellonsa ajanoton.
Saman refleksin voi havaita maratonin ja muiden pitkien matkojen maalissa TV-lähetyksissäkin!



sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Turku Winter Rogaining

Tänään paistoi aurinko risukasaan, se teki hyvää niin monen täydellisen mokailun jälkeen.

Reitin suunnittelu oli vilpoista hommaa pikkupakkasessa ja pohjoisessa viimassa. Hommaa vaikeutti se, että kaksi suunnistuskarttaa rasteineen olivat pääkartan ulkopuolella ja niitten paikka (vihreällä katkoviivalla) oli vaikea hahmottaa.

Aikaa suunnitteluun oli 15 minuuttia - se on pirun lyhyt aika.

Onnistuin kohtuullisen hyvin. Tapani mukaan jätin pienipisteiset rastit muiden haettaviksi ja yritin löytää isoja.

Lähdin raviradalta kaakkoon ja hain ensin rastin 173. Metsä oli niin vaikeakulkuista, että päätin jättää 152 (viimeinen numero on rastin pistearvo) väliin ja kiertää tietä pitkin 138:lle.

Sieltä kiertäen 164:lle ja jatko 5 pisteen rastille ensimmäisellä suunnistuskartalla.

Sitten rasti 80, se oli juomarasti. Juotava oli niin kylmää, ettei sitä pystynyt juomaan kuin desilitran vaikka jano oli kova.

Sieltä pitkä kierto 139:lle ja toiselta suunnistuskartalta isopisteiset rastit 5, 10, 9 ja 8.

Sitten peruskartalta 77 ja uudelleen 80. Sen sai käydä kuittaamassa kahdesti pisteet, kun kävi välillä jollakin toisella rastilla. Juoma oli edelleen kylmää - se ei nollassa lämpene.

Sitten rastille 148 ja 154.
Ehkä olisi ehtinyt käymään vielä rastilla 137, mutta laiskuus voitti.

Hävisin voittajalle vain neljä pistettä, sijoitus oli kolmas. Ensi vuonna pääsenkin sarjaan H75. Saatan palata vuosien tauon jälkeen podiumin keskimmäiselle pallille!

Mutta olo on nyt väsynyt ja varsin tyytyväinen.

Kartta ja kulkemani reitti

Järjestäjien kartta ja siinä käymäni rastit paksummalla ympyrällä

Tulokset, en ollut ainoa Lainema podiumilla.
Tosin tässä kilpailussa ei jaeta palkintoja, mainetta ja kunniaa vain.


lauantai 20. marraskuuta 2021

Pituusennätys

Eläinkoe Marrasputki 2021 on jo edennyt kahteen kolmasosaansa.

Tässä on ollut useampia suunnistuskisoja rassaamassa sekä fyysistä että henkistä kuntoa. Henkinen kunto on ollut koetuksella, kun järjettömät epäonnistumiset ovat seuranneet toinen toistaan.
Taitavat peesata minua?

Tänään hölkkäsin vain sen minimin eli 25 minuuttia – varmuuden vuoksi 3 sekuntia yli ja putki jatkuu.

Nämä helpot päivät aiheuttava sen, että Garmin kertoo palautumisen olevan loistavaa ja kehottaa jo kiristämään ruuvia.
Huomenna on kahden tunnin talvirogaining-kilpailu, siellä sitten pumppu hakkaa ja reidet huutaa hoosiannaa.

Oura on myös tyytyväinen kantajaansa. Viime yltä sain pisteitä runsaasti ja yöunen tehollinen pituus oli yli yhdeksän tuntia. Sellaiseen uniaikaan en ole koskaan ennen päässyt elektronisen mittauksen aikana.

Ja epäilen, ettei sitä ole tapahtunut moneen vuosikymmeneen ennen viime yötä.

Mittareiden mukaan unen pituus on terveyden merkki. Itseä hieman mietityttää, että onko noin pitkä uni enää lainkaan terveellistä!

Kuva on tallennettu kännykän näytöltä.
Sen takia unen keston päällä on äänen voimakkuuden palkki.