maanantai 13. joulukuuta 2021

Jukolan viesti Kuorevedellä

 O-studio pyysi netissä suunnistuskertomuksia. Sain sen käsityksen, että olivat kiinnostuneita kunnon sattumuksista eikä niinkään maailmamestareiden voitonjuhlista.
Niinpä lähetin oman kertomukseni vuodelta 1978 Pohjois-Hämeen korpivaelluksestani - tällaisen:

Olin Auran Vantaan ankkurina vuoden 1978 Jukolan viestissä Kuoreveden Hallissa. Seuramme ei taistellut voitosta ja tiesin jo etukäteen lähteväni metsään yhteislähdössä.

Kuntoni ei silloin(kaan) ollut paras mahdollinen ja lisäksi takana oli uneton yö. Ennen ykköstä olin jäänyt letkasta ja tein elämäni pummin - ehkä jotain 20 minuutin luokkaa.

Rasti löytyi ja matka jatkui, kakkonen löytyi hyvin. Rastin jälkeen taisin hiukan innostua ja kaaduin oikein kunnolla. Kompassikäteni tuli maahan ensimmäisenä. Osuin ilmeisesti kiveen, kompassi meni rikki ja lävisti kämmeneni. Siihen tuli verta pulppuava haava.

Jukolassa ei keskeytetä - siellä tullaan maaliin joko suunnistaen tai jalat edellä.

Joten jatkoin matkaa ilman kompassia ja puristin kättäni nyrkkiin saadakseni verenvuodon loppumaan.

Matka jatkui virheittä juomarastille, taisi olla rasti nro 5. Kaatumisen jälkeen en ollut nähnyt ketään, mutta juomarastilla kohtasin toisen hitaan hämäläisen. Tervehdimme naureskellen ja jatkoimme matkaamme - erikseen.

Sen jälkeen alkoi tulla pikku pummeja. Ketään en edelleenkään metsässä nähnyt. Toisella juomarastilla tapasin saman miehen kuin ensimmäisellä juomarastilla. Tervehdyksen jälkeen naapurini totesi, että hyvin minäkin tunnuin viihtyvän metsässä. Vastasin, että miksikä ei - olen maalta, enkä pelkää metsää enkä metsän eläimiä.

Loppu sujui joten kuten, viimeistä edellisellä rastilla tuli taas oikein kunnon pummi.

Maaliin saavuin tiettävästi kolmanneksi viimeisenä koko viestissä. Aikaa kului runsaat kolme tuntia. Matka oli 13,8 kilometriä hämäläisessä korpimaisemassa.

Kämmeneen ei jäänyt mitään arpea pahempaa eikä henkisetkään kolaukset saaneet minua luopumaan hienosta harrastuksesta.

Kartta kahtena kuvana, tässä vaelluksen alku ja loppu.

Ja tässä keskivaihe.
Kakkosen jälkeen olen merkinnyt ympyrällä paikan jossa kaaduin!


sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Talvirastit Urheilupuistossa

Joulukuun ensimmäinen suunnistus.

Melko tutuissa maisemissa pääsin kulkemaan. Urheilupuisto on monessa asiassa tuttu ja Samppalinnan mäki sitäkin tutumpi.
Opiskelin 4 vuotta tuossa kielletyksi alueeksi merkityssä rakennuskompleksissa. Ja kartan pohjoisosassa olevassa Samppalinnan ravitsemusliikkeessä olen nauttinut enemmän olutta kuin nykyinen PM Helsingin yökerhoissa.

Ainoan pummin tein, kun menin rastille 14 suoraan enkä kiertänyt tietä pitkin. Reitinvalintaan vaikutti varmaan se, että suunta olisi jatkuessaan johtanut Samppalinnan terassille!
Rinne oli jäinen, jyrkkä ja liukas. Sai varoa arvokkaita jalkojaan. Ja ylimääräistä aikaa kului lähes minuutti.

Mutta olipa suunnistus hauskaa kolmen viikon tauon jälkeen. Sijoituskin parhaaseen kolmannekseen. Siihen tietysti vaikutti oleellisesti se, että tällä radalla kisailivat lapset, naiset ja vanhukset.

Reidet olivat pahasti hapoilla jo rastille 5 mennessä. Lopussa ei askel lentänyt.

Lähtökolmio kartan alalaidassa ja maali urheilukentän eteläreunalla.
Ykkösrasti on keskusrasti, jolta tehtiin perholenkkejä.
Samanlainen keskusrasti oli myös Samppalinnan mäellä.


torstai 9. joulukuuta 2021

Kesämökillä!

 Kävimme tänään pikaisesti Nauvossa.

Perillä oli ulkona pakkasta kolme astetta ja sisällä viisi. Emme alkaneet mökkiä lämmittää, vaan tarkastimme mökin ja rannan palataksemme välittömästi takaisin. Ulkonakaan ei oikein viitsinyt kauaa olla, kun tuuli oli noin 12 metriä sekunnissa.

Menomatkalla näimme neljä merikotkaa, värityksestä päätellen nuoria yksilöitä.

 Ja kun tulimme perille, niin tien toisella puolella meitä tervehti kolme kaurista. Eivät lähteneet edes pakoon, vaan tuijottivat meitä parinkymmenen metrin päästä rauhallisesti paikoillaan. En kaivanut edes kameraa esiin, ne kyllä lähtevät käpälämäkeen, kun auton ikkunasta näkyy kameran putki.

Lunta ei saaristossa ollut, tosin viime yönä oli maahan tullut hieman härmää.

Tässä on pientä työmaata ensi kesäksi!

Jäätaidetta keittiön ikkunassa.

Kännykän ikuistama taideteos.

Sisällä on ollut aika kylmää, vieläkin oli -5 astetta.
Ulkona -18,3 astetta, Nauvon kirkonkylän sääasemalla alin oli -15,3!



tiistai 7. joulukuuta 2021

Pakkanen kurittaa ja palkitsee!

Eilen illalla pakkanen laski reilusti yli kahdenkymmenen asteen.

Meillä on suora sähkölämmitys talossamme, apuna sinnittelee pienitehoinen lämpöpumppu. Pikku pakkasilla se toimii hienosti, mutta illalla se piti sen verran kovaa meteliä, että suljin sen yöksi. Eihän tuollaisen lämmitystehokaan ole kummoinen kovilla pakkasilla.

Seuraus oli se, että makuuhuoneeni lämpötila laski yön aikana dramaattisesti. Varmuuden vuoksi laitoin yöksi päälleni pitkähihaisen aluspaidan – minulla kun ei ole kunnon pyjamaa käytössäni.

Huolimatta lämpötilan laskusta, tai sen takia, nukuin yöni kuin pieni porsas.

Menin nukkumaan joskus yhdentoista aikoihin ja heräsin hieman ennen kahdeksaa. yöllä en herännyt kertaakaan.
Joten tästä eteenpäin suljen makuuhuoneen patterit ja jatkan porsastelua!

Lukemat aamulla heti heräämisen jälkeen.
Vilpoissa oli sekä sisällä että ulkona.

Jos olisin ollut pienenä kiltti poika, niin koulutodistuskin olisi
saattanut olla tämän näköinen.
Mutta kun en ollut... 😰😭😱


maanantai 6. joulukuuta 2021

Corona-biletystä

Rakastettu teinipääministerimme vietti omaa Itsepäisyyspäiväänsä runsaan vuorokauden etuajassa.

Toinen rakastettu ministerimme – yli sukupuolirajojen – sai lauantaina tiedon sairastuneensa koronaan.

Pääministerillä oli lauantai-iltana vauhti päällä ja hän juhli yökerhossa lähes tappiin saakka eli aamuneljään.

Hän sai tiedon altistumisestaan illalla ja joku virkamies oli ilmoittanut, ettei tarvetta karanteeniin ole.
Eikä pääministerillä ollut omaa kykyä laittaa itseään karanteeniin, vaikka oli viettänyt runsaasti aikaa koronaan sairastuneen kanssa päivää aikaisemmin eli perjantaina.

Pääministerillä on lipsunut aika pahasti viime aikoina. Eikä näköjään edes niin pienessä asiassa kuin koronan tartuttamisessa riittänyt kykyä tehdä päätöstä itsensä karanteeraamisesta.
Tapansa mukaan hän vieritti jälleen syyn muiden niskoille – eivät olleet viestissään kertoneet, että pitäisi välttää muiden ihmisten seuraa.

Paitsi että se kyllä kerrottiin viesteissä virkapuhelimeen, joka oli kotona piirongin laatikossa.

Jos Putin päättää lähteä Mainilan kautta Suomeen, niin hän tietää valita hyökkäyksen alkamisajaksi lauantain ja sunnuntain välisen yön. Pääministeri on silloin viihteellä!

Olisiko jo aika vaihtaa Oy Suomi Ab:n toimitusjohtajaa. Sellaiseen, joka kykenee johtamaan maata 24/7?

Seiska-lehti kertoo, että PM oli tanssinut yökerhossa villisti Corona-olutpullo kädessään.
Koko ämpärillistä hän on tuskin kumonnut.
Vaikka maan johtaminen ei pahemmin kiinnosta, niin pienen lapsen äitinä pitänee
sentään pitää pientä rajaa ryyppäämisessä?
Kuvan copyright Grupo Modelo.



sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Tieto luo tuskaa

Olin tunnin kävelylenkillä viimassa ja 16 asteen pakkasessa. Ihmekös se, että ajatukset menivät kaikenlaisiin katastrofeihin, joita meille on povattu.

Auringossa tapahtuu järkyttävän suuri purkaus ja se aiheuttaa valtavaa tuhoa maapallon infrastruktuuriin. Sähköntuotanto loppuu ja kaikenlainen tietoliikenne takkuaa. Anarkia valtaa maapallon ja älyllinen elämä vaaraantuu.

Valtava asteroidi törmää maahan. Jos kymmenkilometrinen järkäle osuu maahan sopivassa kulmassa, niin se on ihmiskunnan loppu. Henkiin jäävät torakat – ehkä.

Kasvihuoneilmiö aiheuttaa pallomme ilmaston hallitsemattoman lämpenemisen ja ilmakehämme haihtuu avaruuteen. Näin on käynyt Venukselle ja saattaa tapahtua myös maapallolle.

Vulkaaninen toiminta voimistuu entisestään ja koko maapallon ilmakehä muuttuu läpäisemättömäksi. Aurinko ei enää lämmitä maapalloa ja koko pallo jäätyy. Sivilisaatio katoaa, edes torakat eivät selviä.

KGB:n pieni mies itänaapurissa päättää vallata koko maapallon ja tuhoaa atomiaseillaan kaikki vihollismaat. Samalla myös itsensä. Torakat selviävät.

Golf-virta pysähtyy ja Pohjois-Eurooppa jäätyy. Kannattaa siis hankkia mökki Espanjasta!

Kaikki jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee sata metriä. Kaksi miljardia pakolaista valtaa korkeammat maa-alat ja laajat sodat alkavat. Torakat selviävät.

Tässä alkaa pikkuhiljaa toivoa Jeesuksen paluusta. Hän lienee ainoa, joka pystyy meidät pelastamaan. Tosin ei viime käyntikään mitenkään saanut minua vakuuttumaan hänen kyvyistään!

Onneksi meikäläisellä on sen verran vähän näitä elinvuosia jäljellä, etten ehkä näe yhtäkään katastrofia hävittämässä palloamme.

P.S.
Unohdin vallan nämä vieraat sivilisaatiot, jotka tulevat ohikulkumatkallaan tankkaamaan avaruuslaivastonsa ja imevät auringon tyhjäksi energiasta! Torakat selviävät - ne vaihtavat isäntää.


Kuva: Thinkstockphoto



perjantai 3. joulukuuta 2021

Pahuksen rakki

Saimme taas ihanan Gaian päivähoitoon.

Lähdin sen kanssa puolen päivän aikoihin lenkille, tarkoituksena kävellä pitkä lenkki. Piski oli tänään hurjalla tuulella ja tempoili koko ajan suuntaan ja toiseen.
Yhden kamppailun yhteydessä nilkkani hieman kärsi ja varmaan joku hermo meni ns. pinteeseen. Joka askel sattui eikä jalka oikein kantanut miestä.

Joten käännyin takaisin ja tulin sellaista reittiä, ettei kukaan tulisi vastaan. Ihmisten vastaantulo kun aiheuttaa tälle yksilölle tarpeen hyökätä tervehtimään vastaantulijaa.

Kuitenkin kohtasimme naapurini, yli kahdeksankymppisen miehen. Tämä on kyllä koiraihmisiä ja aikansa riehuttuaan, Gaia paneutui maahan ihan rauhallisesti ja jatkoimme jutustelua.
Jotakin kuitenkin tapahtui koiran mielestä ja se ryntäsi pystyyn. Sain vaivoin pidettyä sen kurissa, eikä naapurini kaatunut. Jalkani ei tykännyt.

Pääsin kotiin.
Laitoin myöhemmin telkkarin päälle ja katselin miesten sprinttihiihdon finaalia Lillehammarista.

Ulla huusi, että Gaia on kadulla. Sinänsä se ole ihme. Koira avaa helposti kaikki väliovet, avautumissuunnalla ei ole väliä. Mutta ei se ole aiemmin osannut Abloy-lukkoja avata. Ilmeisesti se oli tassuillaan painanut kahvaa ja hampaillaan kiertänyt lukon nuppia onnistuneesti.

Me kaksi kävelyongelmaista ryntäsimme eteiseen laittamaan kenkiä ja jalkaan ja huusimme koiraa. Kadun toisella puolella asuva koiraihminen oli nähnyt Gaian pihallaan ja oli saanut houkuteltua sen ulko-ovellemme. Se tuli kiltisti kotiin.

Onneksi olimme antaneet sille päivällä hieman härän sisäfileetä ja muisto kunnon ruuasta sai sen vapaaehtoisesti takaisin lihapatojen äärelle.

Pitää siis jatkossakin varata rakille lihaa jääkaappiin.


Kaiken tapahtuneen jälkeen Gaia makaa vieressäni kuin mitään ei olisi sattunut!