Kesämökki talviteloille

Laitoimme eilen Nauvon mökin talvilepoon.

Siellähän on pahuksen pimeää iltaisin ja joutuu nukkumaan heti pimeän tultua – siinä seitsemän jälkeen.
Ei näillä sähkön hinnoilla voi lamppua polttaa ja lämmittää tupaa, jossa joka nurkasta vetää kosteanraikasta meri-ilmaa.

Avainta emme sentään heittäneet mereen, joten kaipa me siellä vielä pikimältään käymme.
Riistakameran löysin aamulla ja purin sen sisällön koneelle.

Mökki jäi siihen kuntoon, että talvi voi tulla. 

Sähkötkin katkaisin kokonaan, joten Naantalin Energia jää nuolemaan näppejään. Korottivat kahteen kertaan sähkön hintaa, joulukuussa se on jo 50 senttiä kilowattitunnilta.

Sama se on täällä kaupungissa, olenkin ajatellut hankkia kuntopyörän, joka kehittää sähköä. Eiköhän me sillä talo lämmitetä!

Ennen sateen alkamista pakkasimme auton ja ajelimme kotiin.

Mökin takametsässä käyskentelee ujo hirvi!

On siellä tuuheahäntäinen kettukin.

Valkohäntäkauriita riittää amuttavaksikin.
Tässä kuvassa minä näen neljä kaurista.

Joutsenperheen poikaset ovat jo aikuisten kokoisia.
Neljä niitä on kasvanut aikuisen kokoiseksi - yksi ei tullut tähän kuvaan.

Sateet olivat puhdistaneet ilman ja avaruussää oli hyvä.
Yöllä kun selvin päin ottaa kuvia niin tuppaa käsi vähän täräjämään.
Pitäisi käyttää jalustaa, mutta ei vanha jaksa sellaisia kaivella esiin.
Kyse on kuitenkin kuusta, Gaian seuralaisesta.

Mä eksynyt kokonaan oon!

Kävin aamulla pienessä sateessa pienen pienellä juoksulenkillä.

Sitten talon emäntäkin nousi ylös ja aloimme valmistella mökille lähtöä. Sen verran vanhoja ollaan, että mikään ei tapahdu räjähdysmäisesti – verkkainen toiminta lienee oikeansuuntainen ilmaisu.

Ehdimme kuitenkin Nauvoon loistavasti ennen Alkon sulkeutumista. Täällä viinakauppa menee kiinni näin talvella jo puoli viideltä, tiedoksi tänne tuleville janoisille.

Matkalla ostimme kaupasta perunoita, grillipihvit olimme varmuuden vuoksi hankkineet kaupungista, vaikka parhaani mukaan suosin Nauvon kyläkauppoja.

Mökillä kaikki oli hyvin.
Joten perunat kattilaan ja grilli kuumaksi.

Ennen pimeän tuloa lähdin hakemaan riistakameraa metsästä. Tiesin paikan muutaman kymmenen metrin tarkkuudella mutta en löytänyt sitä.

Kun palasin mökille ja katsoin tulleet sähköpostin, niin siellähän minä riistakameran kuvan mukaan kävelin poispäin kamerasta.

Ehkä huomenna osaan katsoa myös taakseni!

Määrätietoisesti kävelen eteenpäin.
En siis epäillyt hetkeäkään, että olen viiden metrin päässä kamerasta!

Nauvossa myydään naapurini Mika Vahalahden varhaisperunaa näin lokakuussa.
En sitä kyllä kutsuisi varhaisperunaksi, koska kuoret olivat jo aika mahtavat.
Sale Nauvo kertoo ostopäiväksi 7.10.2022.
Minä kyllä ostin ne 6.10.22 klo 15.00! ☝☝

Lisääntymiskielto

Sen verran pitää palata vielä eiliseen keskusteluun lääkärin kanssa.

Hän kysyi, että onko tarkoitus lähivuosina lisääntyä ja täyttää maa.

Kerroin, että se tuskin tulee kysymykseen, ei ainakaan nykyisessä parisuhteessa. Vaimo nimittäin täytti viikko sitten 72 vuotta ja häneltä on aikoinaan poistettu kohtu. 

Näin ollen lisääntyminen lienee jopa mahdotonta, riski lisääntymiseen on pienempi kuin sillä Saaralla pari tuhatta vuotta sitten.
Lekuri myönsi näin olevan, mutta kehotti välttämään suojaamatonta seksiä lisääntymisiässä olevien neitojen kanssa.

Rokotus nimittäin saattaa aiheuttaa ongelmia lasten saamisen kanssa. En kysynyt millaisia, koska en katsonut asian olevan kovin tärkeä minulle tässä elämäntilanteessa.

En siis selvittänyt miten dramaattisia seurauksia lisääntymisestä tämän borrelioositutkimuksen aikana saattaisi seurata.
Tuskin sentään mitään noin hirvittävää kuin yllä olevassa kuvassa pelotellaan!

Borrelioosirokotetta tutkimaan!

Menin taas aamulla fysioterapeutilleni. Siinä keskusteltiin laajasti jalkojeni kunnosta ja päädyimme siihen, että olen terve. Siis ainakin lähes!

Sain luvan aloittaa juoksuharjoittelut. Tosin jalkojen kunto on sellainen, että juoksusta ei vielä tule mitään.

Sieltä lähdin kehittämään lääkettä.
Tällä kertaa parannan maailmaa olemalla koekaniini kehitettäessä rokotetta borrelioosiin.
Olen sopiva koekaniini – terve, kuntoileva nuorukainen, joka viettää kesät punkkeja vilisevällä saarella.

Keskustelin ensin puoli tuntia lääkärin kanssa. Oli sitä mieltä, että olen sopiva piikitettäväksi. Kuulin kyllä pientä piikittelyä lekurin äänensävyssä!

Sitten neidot ottivat minusta muutaman purkin verta, en kysynyt syövätkö he päivälliseksi verilettuja.
Ja sitten minut rokotettiin. Eivät kertoneet sainko neulasta suolaliuosta vai rokotetta.

Illalla minulla oli lievästi kuumeinen olo. Olen elämäni aikana sen verran liikaa suolaa syönyt, että varmaankin sain oikeaa rokotetta.
Asia selviää noin neljän vuoden kuluttua, jolloin rokotetutkimus valmistuu.

Edellisestä rokotetutkimuksesta en ole vielä saanut loppuraporttia, joten en tiedä mitä ainetta minuun silloin piikitettiin.

Tulevan talven aikana minua pistellään ainakin tällaisella ruiskulla influenssa-, korona- ja borrelioosirokotuksissa!
Onneksi minulla ei ole pienintäkään neulakammoa.
Kuva: Timo Sihvonen / Yle

Putinin valta murenee!

Kuukauden kuluttua tulee kuluneeksi 105 vuotta lokakuun vallankumouksesta Venäjällä.

Silloin kansa sanoi hyvästi Venäjän tsaarille.
Olisiko aika uusia vallankumous ja laittaa tämä nykyinen tsaari mullan alle?

Putinin sotamenestys on ollut viime päivinä heikko. Hän on tiettävästi ottanut itse sotajoukot komentoonsa.
Vakoilijakoulutuksen saanut Vladimir ei ole saanut joukkojaan etenemään. Päinvastoin – takkiin on tullut pahasti Ukrainalta vallattujen alueiden suhteen.

Nyt ovat Putinin talutusnuorassa olevat tiedotusvälineet alkaneet kertoa, mitä rintamalla todella on tapahtunut.
Jos sankat kansanjoukot saavat liikaa informaatiota totuudesta, saattaa Putinille ja oligarkeille käydä ohraisesti.

Tosin sitten saattaa olla maa vielä sekaisempi kuin tänään. Kukaan ei tiedä mitä itänaapurissa tapahtuu, jos tämä maailman pahin sotarikollinen kaatuu.

Toivon tietysti, että Putin kaatuu lokakuussa, vaikka seuraukset voivat olla katastrofaaliset.
Mutta sitähän ne olisivat myös, jos Putin pysyy kiinni vallankahvassa.

Mutta missään tapauksessa Putin ei johda Neuvostoliittoaan vuoden kuluttua!

Tässä Putinin hyökkäyssodan tilannekuva.
Ukrainalaiset tutkivat tuhoamaansa venäläistä tankkia.
Kuva: Yasuyoshi Chiba / AFP

Oravatonni

Tänään pääsin pitkästä aikaa kilpailemaan suunnistuskisoissa. Siellä oli mukana H75-sarjan tämän vuoden maailmanmestarikin. En hävinnyt hänelle edes puolta tuntia!

Kuusi kuukautta oli aikaa edellisestä.
Ei tarvinnut pahemmin hermoilla, kun tiesin maaston ja sen, että siellä meikäläinen joutuu kävelemään.

Suunnistus oli suhteellisen sujuvaa.
3-4 -rastivälillä en oikein tunnistanut kuviorajoja mutta selvitin tämänkin välin kohtuullisesti. 

Aikaa kului turhaan kengännauhojen solmimiseen - se nyt melkein kuuluu asiaan oravanpolkukisassa.
Gaussin käyrän mukaan alan taas olla samalla tasolla kuin kymmenvuotiaat. Tosin en vauhdissa - ne huitelivat ohi oikealta ja vasemmalta!

Viitoselle päätin mennä mäen huipun kautta. Sieltä olisi hyvä tulla rastilla kompassin avulla. Tosin en osannut käyttää kompassia ja tein parin minuutin mutkan.

Silläkään välillä en ollut hitain - ainoastaan maalisuoralla jäin väliajoissa viimeiseksi.
Kokonaiskisassa sijoitukseni oli 23/25.

Pahin ongelma oli se, että jaloissa ei ole voimaa. Toinen on se, että tasapaino on huono ja polven takia ei uskalla juosta kivikossa ja kalliorinteissä.

Töitä on tiedossa siis kun kisat taas alkavat ensi keväänä!

Käänsin kartan niin, että pohjoinen osoittaa vasemmalle.
Siten sain kartan isommaksi ja helpommaksi lukea.

Synttärit

 Viime postauksen päätin sanoihin: tästä on hyvä jatkaa.

Jatko tapahtui siten, että ajoimme torstaina Tallinkin laivaan Turun satamassa. Baltic Princess lähti ajelemaan kohti Kapellskäriä niin aikaisin kuin klo 18.30. Tällä firmalla on enää yksi laiva reitillä Ruotsiin ja ovat päättäneet houkutella matkustajia laivalle aikaisella lähdöllä.

Me lähdimme juhlimaan Ullan synttäreitä neljän hengen seurueella – olimme päättäneet syödä ja juoda hyvin.

Aperitiiviksi tasasimme yhden pullon kuohuviiniä. Sen juotuamme osasimme jo tilata ruuat ja juomaksi ahnehdimme kaksi pulloa viiniä, valkoisen ja punaisen.

Ruoka oli oikein hyvää ja veitset teräviä, niin mikä se oli murkinoidessa ja jutellessa. Tarjoilijammekin oli hyvin sanavalmis, joten ilta kului rattoisasti ja nopeasti.

Jälkiruuaksi valitsimme nestemäisiä tuotteita.
Loppuillan istuimme pianobaarissa ja minä sain siellä illan ensimmäisen oluen.

Puolen yön jälkeen suunnistimme nukkumaan. Merimiesten tapaan kait hiukkasen horjuen.

Aamulla ei ollut krapulaa, mutta huojuvaa oli käyskentely laivan käytävillä. Kun on totutellut itsensä lähes raittiuteen, niin kyllä tuli mieleen entisen Alkon pääjohtajan mietelause – liika on liikaa, mutta kohtuus on liian vähän. Nyt aamulla oli sellainen tunne, että kohtuus ei olisi ollut eilen liian vähän.

Automiehenä en voinut ottaa korjaussarjaa ja laivan tullessa satamaan tunsin olevani ihan ajokunnossa.

Kotona meille oli riemullinen tervetulotoivotus. Gaia oli tuotu sinne nelisen tuntia aikaisemmin ja ilahtui tulostamme oikein perusteellisesti.

Kotiin tultuamme pääsin heti ulkoiluttamaan Gaiaa.