Turku-Rasteilla

Turku-Rastit oli tänään Satavan saaren eteläosassa.

Nuorempana, kun kunto oli hyvä ja jalka nousi kevyesti, pidin tätä hienona ja nopeana avokalliomaastona.

Tänään se oli kamalaa ja hidasta ryteikköä ja polutkin oli kuljettu sellaisiksi, että oli koko ajan menossa turvalleen kun juuret kohosivat maasta polven korkeudelle.

Näin se homma eteni:

K-1-2: Meni melkein kun Strömsössä. Ohitin juuri ennen rasti Jussi J:n, 80-sarjalaisen kaverin, joka nykyään etenee kävellen mutta kovalla vauhdilla.
2-3: Kompassia katsomatta laskeuduin nopeasti polulle, jotta pääsisin eroon Jussista. Kun katsoin kompassiani, huomasin olevani väärällä polulla ja oikaisin oikealle uralle mäen yli. Ennen kolmosta ohitin taas Jussin, mutta mutkittelin ennen rastia niin, että Jussi leimasi ennen minua rastilla
3-4: Ennen polkua ohitin Jiin kolmannen kerran ja totesin, että pitäisikö nyt ymmärtää peesata parempaansa. Mutta sanoin, että yritän vielä kerran ilman peesiä. Rastiväli meni ihan hyvin, enkä miestä enää nähnyt.
4-5-6: OK
6-7: Yritin mennä suunnalla rastille, mutta hakeuduin oikealle ja menin hetken polkua. En ollut ihan varma oliko se kartassa oleva polku ja tein pienen mutkan kun kävin selvittämässä asemaani.
7-8: Tarkoitukseni oli mennä koilliseen ja alas polulle suon laidassa. Mutta itään menevä polku houkutteli ja sitten oikaisin suon yli kamalaa ryteikköä pitkin. Itku meinasi tulla.
Loppu rastille sujui kohtuullisesti.
8-9: Hiljaa hyvää tulee... Todella hiljaista vauhtia!
9-10-M: Sain Maijan kiinni rastivälin puolivälissä ja etenimme yhdessä maaliin saakka.

Töppäykset maksoivat noin viisi minuuttia.
Mutta kyllä siellä aikaa kului kaikilta. Sijoitukseni tänään kolmen kilometrin radalla oli 21/87

Kartan mittakaava oli 1:10.000.
Normaalisti meille seniileille tarjotaan 1:7.500, sitä on paljon helpompi lukea.

Elitistinen Huhkola

Olemme taas kotona Huhkolassa ja saimme mukaamme Gaian.

Hankin koiraa varten vyön, johon saan sen hihnan kiinni – vyö on tarkoitettu vetokoiria varten. Siinä on leveä selkäosa, joten veto kohdistuu siten, ettei se häiritse etenemistä.

Kävin Gaian kassa testaamassa tätä yhdistelmää ja kaikki pelasi hyvin – jopa koira, kun liikennettä eli muita ihmisiä ja koiria ei ollut pahemmin liikkeellä.

Pyrin Gaian kanssa liikkumaan metsäpoluilla, koska se on paimenkoira ja siitä syystä haluaa paimentaa kaikkea liikkuvaa. Varsinkin pyörillä liikkuvat eivät välttämättä haluaa 25 kiloa painavaa otusta syliinsä täydessä vauhdissa. Metsäpoluilla ei kovin paljoa pyöräilijöitä liiku, siksi tämä valinta. 

Australian paimenkoira ei ole kaikkein helpoin seurakoira. Sen sijaan jos on sata hehtaaria maata ja sata lammasta, niin sitten se on oikein levollinen kotona illalla ja toimii hetken jopa seurakoirana!

Emme enää voi ottaa omaa koiraa. Ulla sen sijaan haluaa edes joskus koiran silitettäväksi  ja seuraksi.
Ja kun hän pyytää saada koiran seuraksemme pariksi päiväksi, omistajat eivät ole kertaakaan kieltäytyneet. Kun saan hoitaa koiran ulkoilutuksen, ymmärrän heitä loistavasti. Minulle se on hieman raskasta. Kun toimin sadan lampaan sijaisena ja piski seuraa minun liikkeitäni hetki hetkeltä aamusta iltaan.

Onneksi olen sosiaalinen pytyllä istuja… 😚

Palatakseni otsikon sanomaan, tässä Gaia katselee Huhkolan kattoja ylhäältä.
Minä asustan kuvassa kolmantena vasemmalla olevassa talossa.
Se ei vielä tee tästä alueesta elitististä.
Vaan se, että kaupunki aikoo rakentaa tämän vajaan tuhannen asukkaan taajaman laidalle koulun vajaalle tuhannelle oppilaalle.
Silla koulutuksella tästä tulee vuosien saatossa elitistinen? 

Ohessa päivän kolme lenkkiä Gaian kanssa samassa tiedostossa.
Illalla sitten vielä kilometrin kusetus - G kusettaa minua. 😝

Nauvossa

Palasimme perjantaina takaisin Nauvoon.

Menomatkalla hain Juhan Airistolta ja ajoin hänet venetelakalle, jossa paatti oli huollossa – tai siis veneen moottori siellä huollettiin.

Kirkonkylässä poikkesimme syömässä ja kaupassa ennen kuin jatkoimme matkaa. Viime käynti päättyi yhden yön jälkeen kun lämpötila oli lähellä nollaa ja itätuuli teki ulkoilun lähes mahdottomaksi.

Nytkin yöt ovat olleen pakkasella mutta päivisin tuulensuojassa pystyy jo istumaan ja nauttimaan elämästä.

Kävin Möljällä vaihtamassa muistikortin riistakameraan. Nyt minulla oli mukana myös toimiva laite kortin sisällön purkamiseksi tietokoneelle.
Sieltä löytyi hiukan parempia ja tarkempia kuvia sekä videoiden pätkiä.

Mitään hyödyllistä yhteiskunnan ja mökin hyväksi en saanut aikaiseksi.
Ja kuntoilukin unohtui, vasta tänään kävin pyöräilemässä aamulenkin viiden asteen lämpötilassa ja kevyessä tuulessa.

Iltaruskoa pääsee ihailemaan ennen kymmentä - joten minä ehdin hyvin sen näkemään ennen unille siirtymistä.

Riistakamerassa on runsaasti valkohäntäpeuroja.
Vaan on niitä täällä joka paikassa ihan liikaa - metsästäjät alkavat väsyä niiden jahtaamiseen.

Onhan täällä muitakin eläimiä.

Jotkut niistä näyttävät minulle takapuoltaan.

Ilta itseään paremmassa seurassa!

Torstai on toivoa täynnä ja myös Peimarirasteja.

Tänään suunnistus tapahtui Paimion harjun dyyneillä. Hiekkakuoppia ja lampia oli runsaasti. Myös polkuja.

 

Paljolti näin reitin varrella kahta ikäistäni (siis ei vanhaa!) Jukola-voittajaa, Timo G ja Mikko M olivat nämä supersuunnistajat. Ei tarvinnut yksin metsässä pelätä ja apua oli tarjolla, jos jaksoi katsoa ympärilleen.

Näin se homma eteni:

K-1: Suorinta reittiä, vaikka risukko hidasti armottomasti.
1-2: Timo ohitti polulla vauhdikkaasti ja Mikko meni edelläni rastille.
2-3: Luin huonosti karttaa ja tein ennen rastia mutkan vasemmalle, sitten näin Mikon luiskahtavan rastille ja oikaisin sinne.
3-4-5: Koko kolmikko oli näkötuntumassa näillä rastiväleillä.
5-6: Timo luki karttaa väärin ja meni raa'asti oikealta ohi, minä menin rastille suoraan.
6-7: Ohitin Mikon tiellä, mutta horjuin ennen rastia sen verran, että hän kuittasi ohitseni rastille.
7-8: Jätin Mikon tieosuudella (hänellä on tekonivel ja juoksu on kielletty laji). Tiellä näin Timon kaukana edessäni - hän oli tullut paremmin seiskalta tielle.
8-9: Sain Timon kiinni suolla ennen rastia, mutta hän leimasi ennen minua rastilla.
9-10: Juoksimme polkua peräkkäin, ennen rastia Timo teki virheen ja leimasin ennen häntä.
10-11: Olin veturina tämän rastivälin.
11-M: Maalisuoralla Timon voimat olivat tallella ja hän leimasi ekana maalissa.

 

Pian meidän jälkeemme tuli Mikkokin maaliin. Hän purnasi, että koko alkumatkan hän näytti meille sokeille tietä ja lopussa me kiittämättömät puikkasimme ohi.

 

Tällaista porukkajuoksua en ole ennen harrastanut - en edes viesteissä!
Olkoon viimeinen kerta!

Juoksuaika

Lokakuusta alkaen olen saanut juoksennella terveitten jalkojen kanssa.

Kunto on kohonnut hitaasti – todella hitaasti.
Varmaan iällä on jotain tekemistä tämän hitauden kanssa. Juoksu on hidasta ja kunnon kohoaminen myös.
Mutta koko ajan tapahtuu sentään pientä kehitystä.

Tammikuussa juoksin ensimmäisen kympin vuoteen ja aikaa meni puolitoista tuntia sykkeen ollessa 117. Tämä johtui siitä, että kävelysessioita tuli tiheään, kun juosta ei jaksanut. Garminin mukaan kävelyaika oli yli 19 minuuttia.

Helmikuussa meni kymppi jo aikaan 1.25.00 sykkeellä 127. Kävelyä vähän yli kuusi minuuttia.

Tänään meni matka hieman alle 1.20.00. Syke oli 130 ja Garminin mukaan kävelyä enää alle kolme minuuttia.

Lopussa taas pientä mutkaa, jotta sain kympin täyteen.

Rikos ja rangaistus

Kun pidimme viime viikolla luokkakokouksen, niin siellä tuli esille opiskeluaikana tehtyjä tekosia.

Yksi vakavimmista - ellei jopa vakavin - oli tuomio alkoholijuomien myynnistä. Kyllä siellä puhuttiin myös laittomasta anniskeluravintolan pidosta. Mutta hyvän lakimiehen avulla ja nopeasti tehdyn kirjanpitorikoksen avulla syyttäjä katsoi meidän syyllistyneen ainoastaan alkoholin myyntiin vaatien rikoksen hyödyn tuomittavaksi valtiolle. Meitä rikollisia oli tuomittavana 25 opiskelijaa ja saimme jokainen maksettavaksi 30 markkaa eli yhteensä 750 markkaa.
Saman verran maksoimme muistaakseni lakimiehelle. 

Kapakan tuotoilla matkustimme seuraavana keväänä kosteahkolle ekskursiolle Prahaan. Rahat riittivät lentolippuihin ja hotelliin, mutta päivärahaa emme saaneet!

Koska rikoksesta on jo annettu tuomio ja se on muutenkin vanhentunut, niin uskallan tällaisen tunnustuksen tehdä. 

Ja jos tämä tunnustus vie minut uudelleen raastupaan, niin ei tämä tietenkään totta ole, vaan ihan vappusimainen tarina...

Tässä haaste eräälle meistä syntisistä. Syyte oli siis jatkettu alkoholipitoisen aineen myynti syksyllä 1972 kolmen kuukauden ajan.
Raastupaan pääsimme vasta syksyllä -73.

Tässä kuva rikospaikalta. Kuvan muut henkilöt ovat kurssikavereitani.
Tuo kuvan ainoa nainen ei kuulunut joukkoomme.
Tai siis tässä kuvassa kuuluu, mutta en häntä tunne lähemmin.
Itse olen tuo etualalla oleva partaniekka.

Tämä kuva on eräältä kurssikokoukselta valmistumisen jälkeen.
Parta ja tukka ovat siistiytyneet huomattavasti! 😋
Peli on jatkumoa opiskeluajoilta. Me Karin kanssa pelasimme välitunneilla ja muutenkin aina shakkin.
Pidimme jopa kirjaa pelien määrästä ja lopputuloksesta.
Kirjanpito ei ole tallella, mutta muistini mukaan pelien määrä oli yli viisi tuhatta!
Neljässä vuodessa...

Tämä on vielä myöhemmin otettu.
Lienee joku juhlakokous, koska puku on päällä ja kravatti kaulassa.
Hieman rakeinen kuva, mutta uskoisin olevani tuo punaisiin pukeutunut.
Ainoa porukasta joka ei ole kunnon insinööri vaan viekas kaupparatsu! 👌

Vappuajelut

Lähdimme lauantaina suunnistuksen jälkeen saaristoon.

Ensin ajoimme Airistolle ja laskimme Juhan kanssa veneen veteen. Se sujui ongelmitta ja Juha lupasi viedä veneen ensi viikolla moottorin huoltoon.

Jatkoimme matkaa Nauvoon katsastamaan mökin tilannetta. Siellä oli kaikki kunnossa. Hain riistakameran metsästä ja yritin purkaa sieltä suuriresoluutioiset kuvat koneelle. Se jäi yritykseksi – ei vanha osannut.

Vapun aaton aamuna kävin viemässä kameran Möljälle. Tie sinne oli viime vuonna todella kurjassa kunnossa ja pyöräily oli lähes mahdotonta. Nyt tie oli paremmassa kunnossa, mutta uudisrakennuksen jälkeen tie oli edelleen hankala pyöräillä.
Möljällä odotti kurki ja kaksi korppia kiersi äännellen voimakkaasti yläpuolellani. Ilmeisesti niillä on pesä siellä.

Ilma oli plussan puolella, mutta kova tuuli teki ulkoilun vaikeaksi. Ulla ehdotti, että lähdettäisiinkö takaisin kotiin. Minullehan se sopi hyvin.

Aaton kunniaksi avasimme kotona kuoharipullon ja nostimme maljat keväälle – kaipa se sieltä jonain päivänä tulee. Ja katsoimme telkkarista, kun valkolakkimeri nousi kaupunkien keskustoissa.
Vappuna sää hieman lämpeni ja kävin aamulla pyöräilemässä 40 kilometrin lenkin uudella Helkamallani.

Helkama ilmoitti, että akulla parhaassa tapauksessa pääsee jopa 183 kilometriä.
Päätin testata sitä ja ajoin koko lenkin Eco-avustuksella. Se on pienin avustus.

Lähtiessä mittari näytti, että ajomatkaa on jäljellä juuri se 183 km. Kun pääsin kotiin näyttö ilmoitti, että ajomatkaa on jäljellä 106 km.

Eli hävyttömästi Helkaman markkinamiehet kehtaavat valehdella.
Pitäisikö palauttaa pyörä???

Vene on meressä ja Juha kiinnittää sitä laituripaikalleen.

Vappupäivän pyörälenkki. Matka yli 40 km ja aikaa kului alle 2 h.

Ensimmäinen otos Möljältä.
Kuvan laatu on huono, koska matkaa lintuun oli yli sata metriä.