tiistai 13. lokakuuta 2026

Suurperhe koolla

Tänä vuonna emme ole ehtineet kokoontua lastemme perheiden kanssa.

Mutta eilen alkoi Tampereella syysloma ja Janin perhe päätti vierailla Turussa ja Juha tuli mukaan Gaian kanssa. Anna liittyi porukkaan myöhemmin, kun sai työpäivän tehtyä.

Mehän emme Ullan kanssa ole pahemmin poistuneet Turku-Nauvo akselilta. Ja Janin perhe on viihtynyt viime vuonna hankkimassaan kesämökissä - Näsijärvi on siis vienyt voiton Turun saariston maisemista. 

Ja osasyynä tilanteeseen on ollut se, että heidän koiransa Lili ei ole kovin hyvä matkustamaan - yhtä huono kuin Ulla. 😂

Rattoisasti aika kului. 
Amalia kertoi vartionsa osallistumisesta partiolaisten SM-vaelluksen kilpailuun. Hänen johtama vartio voitti kultamitalin tiukassa taistelussa turkulaisten kanssa. 
Kisan kesto oli 24 tuntia ja se sisälsi monipuolisia tehtäviä. Joukossa oli myös suunnistusosuus, jonka he voittivat selkeästi ja se lienee ollut ratkaisevaa kokonaiskilpailun voiton kannalta.
Joona kertoi opiskelunsa aloittamisesta Tampereella ja matkailuharrastuksestaan. Hän kävi aiemmin tänä vuonna Etelä-Koreassa ja on tiedossa matka Kiinaan. Kunhan ei sieltä siirry Pohjois-Korean kautta Venäjälle!

Heillä oli mukanaan Lili koira. Kaksi narttukoiraa eivät pahemmin leikkineet keskenään mutta tulivat kuitenkin toimeen rähisemättä.

Lili oli meillä hoidossa pari vuotta sitten viikon, joten koira kyllä tunsi paikat ja suhtautui meihin Ullan kanssa oikein hyvin.

Päivälliseksi nautimme sushia. Seuraavat sukupolvet olivat tätä lajia nauttineet useasti ja me Ullan kanssa olimme aika varovaisia maistelemaan tätä laatua. 
Mutta kyllä minä sain ihan mukavasti vatsan täyttymään.

Vieraat lähtivät illan pimennyttyä. Näin vastikään kortin saanut Amalia pääsi harjoittelemaan pimeässä ajoa.


Lili rentoutui vasta kun Gaia oli lähtenyt pois!


perjantai 9. lokakuuta 2026

Vuoden tärkein kokous

Eilen piti kiirettä.

Aamulla kävin juoksulenkillä. Meno tuntui kevyeltä ja pidensin lenkin pituutta normaalista aamulenkistä.
Sain kymmenen kilometriä täyteen. Älykello Garmin ilmoitti, että tein uuden ennätykseni tällä matkalla. Nollaan Garminin tiedot aina vuoden vaihteessa, joten kyseessä oli ainoastaan tämän vuoden nopein aika.

Iltapäivällä kokoonnuimme 1973 valmistuneiden kontruktöörien kanssa luokkakokoukseen. Meitä oli paikalla 12 insinööriä alun perin neljännessadasta.
Erittäin runsas osallistumisprosentti kun henki pihisee vielä 18 äijänkörilään keuhkoissa. Ja keski-ikä alkaa olla aika lähellä kahdeksaakyntä!

Juttua riitti ja ilman täytti melkoinen puheenporina. Tällaiselle kuulovammaiselle se vaati melkoista terästäytymistä, että sanoista sai koottua ymmärrettäviä lauseita.

Äänet voimistuivat illan edetessä, kun olutta kului lähes yhtä vauhdikkaasti kuin puoli vuosisataa sitten. 

Minäkin äidyin nauttimaan kolme kolpakkoa viisiprosenttista saksalaisolutta. Se ei totaalisesti humalluttanut minua, mutta kyllä yöllä havahduin jonkinasteisiin painajaisuniin. Tuotti vaikeuksia saada uudelleen unesta kiinni. Kävin juomassa lasillisen vettä ja nautin pari keksiä. Niiden jälkeen taas uni maittoi.

En sentään raittiuslupausta tehnyt, mutta pitänee ymmärtää jatkossa, että toisen oluen jälkeen pitää siirtyä veden nauttimiseen...


Tässä pitkän pöydän eteläsivu.
Ilmeet ovat vakavia, mutta se johtunee siitä, että lasit ovat tyhjentyneet.
Lisään myöhemmin kuvan pohjoissivustasta.


Tässä myös pöydän pohjoissivu.
Minä olen tuo toinen vasemmalta.
Pohjoisen miehet ovat hieman positiivisemmin asennoituneita!



keskiviikko 7. lokakuuta 2026

Mökki talviunille

Kävin tänään Nauvossa laittamassa kesämökkiä talviunille.

Parin viikon poissaolon aikana oli tapahtunut paljon.

Ensimmäiseksi havaitsin, että mökin naapurissa oli tehty metsätöitä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, täällä saaristossakin niitä tehdään.
Mutta tämä kosketti kovasti, koska riistakamerani sijaitsi siinä rinteessä. Mietin miten ihmeessä sen löytöisin hakkuujätteiden joukosta.

Ensi töikseni kiipesin paikalle ja löysin sieltä kolmemetrisen männyn "kannon". Ja siinä törrötti kamerani. Ehjänä mutta paristot olivat loppuneet, joten kaatohomma jäi ikuistamatta kameraan.

Soitin metsän omistajalle ja kiittelin häntä kameran säästämisestä. Hän kertoi, että töiden tekijä oli soittanut hänelle ja kertonut havainneensa kameran ja jättäneensä se paikalleen. Fiksu kaatomies!

Toinen ihme oli vanha kaneliomenapuumme. Se oli peri viikkoa sitten täynnä omenoita - varmaan toista sataa litraa ja maassa sen alla saman verran.

Nyt puu oli tyhjä ja maa paljas. 
Peurat, hirvet ja supikin omalta osaltaan olivat tehneet puhtaanapitolaitoksen työt.
Kiitos heille.

Aikaa jäi myös mökin valmisteluun talveksi. Aika valmiiksi hommat tulivat. Sisällä tein kaiken valmiiksi.
Porakaivon pumpun jätin vielä käyttökuntoon ja roska-astiat viemättä suojaan.
Mutta muuten talvi saa tulla - tai olla tulematta. Ei se ilmasto ainakaan tällä hetkellä näytä siltä, että sukset pitäisi voidella!

Aika pitkä kanto jäi hakkuuaukeaan! 👌😀


tiistai 6. lokakuuta 2026

Sprinttaamassa Nousiaisissa

Kun lauantain rohkenin puolentoista kuukauden tauon jälkeen suunnistamaa, niin eilen lähdin Mynärasteille.

Päätöstä helpotti se, että nyt oli vuorossa sprinttisuunnistus. Siitä minä pidän ja vuosien varrella on tullut jopa pienen pientä menestystä.

Valitsin jopa toiseksi pisimmän radan, jonka pituus optimireittiä pitkin oli 3,2 kilometriä.

Lähtö oli kartan vasemmassa sivussa hieman puoliväliä korkeammalla.

1 ja 2 olivat helppoja. Kolmoselle piti valita kiertääkö ison rakennuksen vasemmalta vai oikealta. 

Nelonen oli aidatulla pihalla, jonne pääsi portin läpi ja joutui palaamaan saman portin kautta. Minun jälkeeni tuli naisimmeinen ja notkeana leimasi rastin aidan yli - oikeassa kisassa hänet olisi hylätty.

Viitoselle valitsin selkeän kierron oikean kautta. Ehkä suorempi reitti vasemmalta olisi ollut nopeampi.

Loppuosuuden rastit olivat kyllä selkeitä, mutta tarkkana sai olla ettei erehtynyt väärälle kujalle tai pihalle.

Rastille 13 saakka meni ihan OK, mutta ennen 14 menetin otteeni ja tein mutka oikealle - siinä ei hukkunut aikaa kuin puolisen minuuttia.

Nämä pienet virheet ja ilmeisesti joku väärä reitinvalinta teki sen, että juoksin 400 metriä enemmän kuin ihannereitillä olisi mennyt.

Ja tämä oli pitkästä aikaa sellainen kisa, että jalat olivat hapoilla noustessa kuutosrastille.

Sijoitukseni ole 14/21. Siellä oli radalla monta nopsakinttuista nuorta joille otettiin aikaa sekuntikellolla.
Meikäläisen vauhti kun on sellaista, että almanakka riittää ajanottoon! 

Mutta hauskaa oli koko rahan edestä. Ehkä vähän enemmänkin, karttamaksu kun on vain kahdeksan euroa!



maanantai 5. lokakuuta 2026

Kermaperse

Piti juosta runsas puolikas ja Foreca ennusti, että sataa millin verran vettä aamupäivällä.
Minulla oli nestettä ja geelejä neljän tunnin treeniin.

Tunnin jälkeen alkoi sataa ja se lisääntyi koko ajan. Olin siis läpimärkä ja kun mulla on erittäin huono ääreisverenkierto, niin aloin palella kun peekoosykkeillä etenin.

Tallustelin kotia kohden ja suunnittelin, että vaihdan kuivat vaatteet ja jatkan matkaani.

Sisälle päästyäni kermaperseisyys tuli pintaan, kävin suihkussa ja aloin keitellä kahvia.
Hyi mikä lapanen mä oon...


Tässä reitti.


lauantai 3. lokakuuta 2026

Gant rastit Saksassa

Ensimmäinen suunnistus pariin kuukauteen.
Hiukan oli perhosia seurana, kun vielä kevyt sade häiritsi vanhuksen keskittymistä.

Ykkönen löytyi hyvin risuissa kompuroiden. Olen vaihtanut tietokonetta, enkä osannut vielä viedä reittiä kartalle - pitää seurustella seuraavan sukupolven kanssa, eiköhän se siitä. Nykytekniikka ei ole tarkoitettu kasikymppisille...

Kakkonenkin löytyi hyvin.
Kolmoselle menin kaakkoon ja ylitin pystyvihreän ja menin rastille vihreän eteläpuolelta, se maasto sopi tällaiselle vajaalle paremmin.

Kolmoseltä lähtiessäni vaisto vei minua suoraan etelään ja monta kertaa jouduin korjaamaan suuntaa kompassin osoittamaan kaakkoon. Pääsin tielle ja pystyin ottamaan siis juoksuaskelia!
Rastipisteessä ei ollut rastia mutta vajaan sadan metrin päässä oli rasti ja siellä haahuili miesoletettu rastilipun vieressä.
Liityin seuraan ja tarkistin emitin tunnuksen - se vastasi rastimääritteen ilmoituista, joten leimasin.

Rastilla 5 kävin ensin oikeanpuoleisella kumpareella - ajattelin, että RM on sielläkin vienyt rastin väärään paikkaan. Ei ollut, joten kävin leimaamassa oikeassa paikassa.

Loppumatka sujui hyvin hitaasti mutta hyvin varmasti.

Olin aika ylpeä itsestäni - isona voisin harkita jopa osallistumista kolmen kilsan radalle!

Nonni, Juhan avustuksella sain tietokoneeni toimimaan tulihan reittikin nyt mukaan kuvaan. 😋



perjantai 2. lokakuuta 2026

Heinäseiväs joogaa

Saatan olla joskus kertonut, että notkeuteni ei ole ihan kansainvälistä huippuluokkaa. Jooga saattaisi tehdä minulle hyvää!

Aamulla herättyäni teen sellaisen kuuden minuutin jumpan ja venyttelyn. Sen jälkeen jatkan venyttelyä, koska otan uniasun pois ja laitan sen jälkeen kalsarit ja sukat jalkaan. Huolimatta aamujumpastani se ottaa koville, hikipisarat kirpoavat otsalle ja tuskalliset ähkäisyt kaikuvat naapuriin asti.

Älysormus Oura seuraa 24/7 kaikkea tekemistäni. Se esittää nämä aamutoimet kirjattavaksi joogaksi. 

Ja siihen ei riitä nämä edellä kerrotut toimet. Se jatkaa esitettäväksi aamujoogaan myös aamupesun, aamupissan ja hampaiden pesun ja niiden jälkeen vaatteiden päälle laiton.

Saattaa se sormus olla oikeassa, nämä toimet ikäihmiselle voidaan kait laskea kuntoiluksi!

Ei se vanheneminen pelkkää juhlaa ole, vaikka se monesti naurattaa jopa itseäni...

😜