La Matan suolajärvi

Kävimme eilen luontoretkellä La Matan suolajärven rannalla. Se on se normaalin sinisen värinen järvi. 

Meidän toinen – se Torreviejan järvi - on vaaleanpunainen. Väri johtuu Halobacterium-bakteerin pigmentistä. Tämän takia järvessä talvehtivat flamingotkin ovat vaaleanpunaisia. Ne kun syövät järven rapuja, jotka bakteeri on myös värjännyt punaisiksi. Olisiko myös punanahkaisiet intiaanit käyneet täällä ja saaneet silloin nahkaansa oikean värin?
Tällä järvellä ei ole flamingoja, mutta paljon muuta elämää.

Järven ympärillä on luonnonpuisto ja siellä risteilee runsaasti polkuja. Sinne on myös rakennettu viihtyisiä levähdyspaikkoja, joissa voi nauttia eväitään. Myös lintutorneja on on rakennettu.

Luontovaikutelman kruunasi satapäinen lammaslauma, joka laidunsi järven ja takana olevan moottoritien välissä. Mitään aitausta ei lampaille ollut, mutta yhtenä ryhmänä se pysytteli. Ehkä asiaan vaikutti paimen, joka koiran kanssa tarkkaili laumaa lähistöllä.

Osa linnuista oli tuttuja Suomen kesästä, osa oli vieraslajeja. Myös maassa vaellellut orava oli hieman erilainen kuin kotimaassa, väri oli paljon vaaleampi.

Kuvissa pitkäjalka, mustaleppälintu ja lammas.

Tipaton tammikuu

Suomessa harrastetaan voimalla tipatonta tammikuuta.
Ranskan terveysministeriö on kuullut siitä pelkkä hyvää ja yritti lanseerata saman myös Ranskaan.

Siellä viinin tuottaminen on melkoisen laajaa liiketoimintaa ja siitä elantonsa saavat hermostuivat elinkeinonsa horjuttamisesta. Ranskassa hallitus otti lusikan kauniiseen käteen ja puheet tipattomuudesta loppuivat kuin veitsellä leikaten. Jopa itse presidentti kertoi nauttivansa viiniä sekä lounaalla että illallisella eikä aio luopua tästä tavasta.

Me olemme Ullan kanssa harrastaneet tätä urheilua. Mutta olemme tehneet aina periaatepäätöksen, että tipatonta aikaa vietetään vain Suomen maakamaralla. Joten täällä Espanjassa viini virtaa ja olut kuohuaa. Sen lisäksi yömyssyksi minulla on tällä hetkellä Highland Queen viskiä. Litran pullo maksoi maitokaupassa kahdeksan euroa. Parempaakin olen saanut, mutta kun kahteen senttilitraan lisää teelusikallisen vettä, niin kyllä minun makuhermoni ovat tyydytetyt.

Absolutisti Trumpinkin olisi syytä viettää iltahetkensä kunnon skottiviskin äärellä ja jättää TV:n katselu ja twiittaaminen vähemmälle. Saattaisi tämä nero olla hieman rauhallisempi ja maailma paljon parempi paikka.

Toiveissa tietysti on, että Trumpin tapattaman Suleimanin kannattajat hankkivat venäläisen täsmäohjuksen ja posauttavat Trumpin maalliset tomut taivaan tuuliin. Se olisikin kunnon palvelus ihmiskunnalle.

Matkalukemiset

Kun olemme täällä ikään kuin lomamatkalla, niin olen raahannut mukaani hyvin kevyttä kirjallisuutta. Raahaaminen tässä yhteydessä on hyvin kuvannollinen sana, kirjat kun ovat e-kirjoja. Bitit eivät mahdottomia paina tabletin syövereissä.

Ensimmäinen kirja oli Jukka Viikilän Suomalainen vuosi. Ne olivat sellaisia alle sivun mittaisia pakinoita suomalaisesta hulluudesta. Niitä kun luki muutaman ennen nukkumaan menoa, niin johan tuli uni.

Seuraavaksi tuli sitten jo aika paljon painavampaa tekstiä. Nimittäin Stephen Hawkingin Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin. Hawking osaa Esko Valtaojan tavoin kertoa yksinkertaisesti ja kiinnostavasti tavalliselle kengänkuluttajalle asioista, joista hän ei järjellään pysty läheskään kaikkea ymmärtämään. Siis lukija, ei Hawking. Mutta mielenkiintoisesti, välillä piti vastahakoisesti luopua lukemisesta, kun Nukkumatti kehotteli katselemaan eläviä kuvia alitajunnan kautta.

Nyt on jo vuorossa taas kevyempää kamaa. Kari Hotakaisen kertomut Kimistä. Kirja on nimeltään Den okände Kimi Räikkönen. Sain tämän ilmaiseksi Elisa-kirjalta. Ja valitsin ruotsinkielisen painoksen. Olen huomannut, että uutta kieltä, espanjaa, en opi. On siis parempi tuhlata ruutiansa vanhan jo opitun kielen vahvistamiseen. Ruotsia kun tarvitsee aina välillä kesäkunnassamme Nauvossa. Ja siellä Alkossa käydessäni puhun aina ruotsia. He palvelevat paljon paremmin huonoa ruotsia puhuvaa suomalaista kuin suomea höpöttävää äijää.

Sitten kun Kimi on luettu hiirenkorville tabletissa odottaa Jari Tervon Aamen. Se onkin sellainen tiiliskivi, että loma taitaa loppua ennen kuin kirja!

Liisa ihmemaassa

Runsaat pari viikkoa on takana tätä Espanjan arkea ja juhlaa.
Ihmettelemistä on riittänyt.

Täällä Torreviejassa on sitten viime kerran vesijohtovesi muuttunut juomakelpoiseksi. Tosin me kyllä juomme pullovettä, sen verran elämä on opettanut, että Skandinavian ulkopuolella juotava vesi on pullotettua.

Kierrätys on täällä aivan lapsen kengissä. Millekään juomapullolle ei oli panttia, joten ne kaikki laitetaan roskiin. Lasipullot ja metallitölkit omaan jäteastiaansa. Kaikki muu siihen toiseen. 

Kysyin vuokranvälittäjältä minne laitetaan käytetyt paristot. Vastaus oli, että on kait jollakin liikkeellä keräysastioita niille. Siis: on kai! Eli kaikki paristot laitetaan poltettavien roskien joukkoon. On tämä niin ympäristöystävällistä ja ollaan sentään Euroopassa. 

Useimmat koirat kulkevat isäntiensä kanssa vapaina. Ilmeisesti ne kakkivat minne sattuvat – ainakin jalkakäytävät ovat runsaan ulosteen peittämät. Muiden roskien seassa.

On täällä paljon hyvääkin. Ruoka on halpaa. Ihmiset tervehtivät täällä toisiaan. Jos joku ei talomme käytävillä tervehdi, niin se on jonkun turistin lapsi. Kaikki muut sanovat ainakin holaa. Lausutaan ola!, paino jälkimmäisellä tavulla.

Mikroilmasto täällä Torreviejan suolajärvien katveessa on äärimmäisen terveellistä. Me Ullan kanssa olemme sairastaneet sen takia nyt kaksi viikkoa yskää ja nuhaa. Olé !!!

Tekstistä rivien välistä voi siis päätellä, että minkäänlaista koti-ikävää ei ole. Ja internet sauhuaa, kun tutkimme mahdollisuuksia viettää täällä ensi talvena kuusi kuukautta.
Internetistä tulikin mieleen, että kolme vuotta sitten netin toiminta oli todella heikkoa. Tänään se toimii täällä yhtä hyvin kuin Turun esikaupunkialueella.

Uusi vuosi

Selasin vanhoja päiväkirjojani ja tarkistin minkälaisia uudenvuoden lupauksia olen tehnyt. En paljon mitään!

Joten jatkan samaa rataa. Mitäs sitä turhaan tekee jotakin sellaista päätöstä, jota ei kuitenkaan pysty pitämään.

Yritän selvitä hengissä tästäkin vuodesta. Ja menneistä oppineena mahdollisimman terveenä. Ainakin akillesjänteen osalta.

Ulkoilla pitäisi runsaasti, siinä voisi ihan muutaman hölkkälenkin tehdä. Ja kuntoa parantaa. Se on suhteellisen helppo nakki – näin huonossa kunnossa en ole vuotta aloittanut aikuisiällä kait koskaan.

Laitoin Garminiin tammikuun juoksutavoitteeksi 120 kilometriä. Uudenvuoden päivänä jaloittelin jo kahdeksan kilometriä, joten hyvin on alkanut.

Ohi on 2019

Taas yksi vuosi on pulkassa. 

Tätä vuotta leimasivat sairaudet. Helmikuun kahdeksantena meni akillesjänne ja sen kuntoutus jatkuu edelleen. Ja vuoden kaksi viimeistä viikkoa olin flunssassa – siitä alan jo toipua.

Akilleksen takia vuoden juoksut olivat vähäiset. Ja niiden vähienkin lenkkien vauhti hidasta. Muuten tuli ulkoiltua normaali määrä. Juoksua korvasin kävelyllä ja pyöräilyllä.

Tässä viime vuosien lenkkeilyt eriteltyinä:

Vuosi	Juoksu	Suunnistus	Hiihto	Pyöräily	Yhteensä	Tunnit
2003	617	255	218		2176
2004	793	302	858		2060
2005	881	308	664		1938
2006	1111	153	389		1734
2007	1347	241	329		1995
2008	1196	262	200	206	2136	283
2009	1507	286	406	110	2767	358
2010	1419	224	783	391	3347	428
2011	1266	184	587	761	3276	391
2012	973	232	811	163	2606	346
2013	1196	234	818	218	2863	380
2014	1443	227	470	106	2629	360
2015	959	378	603	326	3147	483
2016	1471	201	363	488	3217	471
2017	1170	239	409	182	2653	402
2018	1419	242	284	218	2583	379
2019	680	225	320	640	2509	354

Suunnistusvuosi 2019

Nukuin yöni kohtuullisesti. Heräsin joskus kolmen aikoihin ja nenä oli tukossa. Tunti kului ennen kuin sain röörit vetämään ja uudestaan unen päästä kiinni.

Aamulla heräsin ennen kellon soimista ja tein kaikki valmistelut lähteäkseni suunnistamaan. Siinä aamukahvia juodessani iski lievä väsymys ja sitäkin suurempi laiskuus (olisi sille toinen kuvaavampi sanakin löytynyt!). 

Totesin sille ahkerammalle minälleni, että terveyteni ja nurkan takana odottavan suuremman suunnistustulevaisuuteni kannalta on järkevämpää jäädä kotiin kuin lähteä espanjalaiseen kivikkoon kompuroimaan.

Niinpä tämän vuoden suunnistukset on suunnistettu ja on aika tehdä tilinpäätös.
Jos kyseessä olisi liikeyritys, niin vuoden tulos on sen verran heikko, että pääomat olisivat miinuksella ja yritys olisi haettava konkurssiin.
Mutta minä aion jatkaa toimintaa myös ensi vuonna ja saada kurssin uudelleen nous

Tämän vuoden numerot ovat seuraavat (suluissa edellinen vuosi):
- Suunnistuskisoja 41 (52)
- Juostu matka 195 km (211)
- Keskimääräinen km-vauhti 12.40 (12.20)
- Pummien osuus 6,7 % (6,9)
- Nousumetrit 3360 (4667)
- Keskimääräinen syke 135 (137)

Suunnistettu matka on vain vähän viime vuotista pienempi, se johtuu siitä, että mukana kolme pidempää rogainig-suunnistusta.
Suunnistusvauhti riippuu paljolti maastosta. Tänä vuonna olen valinnut helppoja maastoja akillesvammani takia.
Varsinaisia ranki-kisoja oli tänä vuonna vain viisi. Viime vuonna niitä oli kymmenen.