Paluu suunnistuksen pariin

Vihdoin polven loukkaantumisen jälkeen ryhdistäydyin ja menin oikein kunnon suunnistukseen. Ja löysinkin maaston, josta en olisi pitänyt edes terveenä.

Ja näin se homma eteni:

K-1: Vaikka reittiviiva kertoo toista, tämä meni ihan OK.

1-2: En lähtenyt noille pikkupoluille, vaan jalkoja säästääkseni isolle uralle.
Sitten juuri ennen rastia valitsin väärän polun ja kartoitin muutaman minuutin pusikoita. IHANAA!!!

2-3: Löysin polkuja ja ihan juoksinkin välillä. Rasti löytyi hienosti.

3-4: Kuten edellä!

4-5: Löysin polun, joka vei pellon reunaan. Pellolta jatkoin matkaa mäen reunaa. Luulin kartan mittakaavan olevan 1:10000 ja pitkäksi meni kun voimia oli vaikka muille jakaa. Sitten väsyin ja ymmärsin nousta mäelle ja rastille.

Ei tämä ollutkaan niin helppoa kuin luulin.

5-6: Tuo hakkuuaukea oli tehty 10 vuotta sitten. Koko rastiväli oli pelkkää pusikkoa ja risukkoa. Tähän maaston tulen seuraavan kerran seuraavassa elämässä! PRKL!

6-7: Pääosin tietä ja polkua. Runttasin valtavilla voimillani Jokisen Jussin ohi (sarja H80).

7-8: Päätin kiertää vasemmalta ja löysin taas risukot. Jussi valitsi oikean reitin ja oli ennen minua rastilla.

8-M: löysin ongelmitta maalin.

Yllätyin kuinka hyvin jalkani toimi tässä maastossa.
Polvi on ihan OK, akilles valittaa.
Jos palaudun hyvin, niin menen huomenna vielä Turku-Rasteille.

Reittiviivan väri ei oikein kuvaa vauhtia.
Se muuttuu punaiseksi vasta konttausnopeudessa.

Tämä kuva kertoo etenemisnopeuden oikein.
Tummanpunainen on juoksua ja tummansininen hidasta kävelyä.

Nautelankoski

Sain tänään vaimon liikkeelle ja lähdimme pienelle kotiseutumatkalle. Ihan Lietoon ja Nautelankoskelle asti.

Monta kertaa olen siitä ohi ajanut sekä Aurajoen itäistä että läntistä puolta, mutta koskaan en ole koskelle pysähtynyt.

Ensi tutustuimme viime vuosisadalla eläneen kartanonherran Lauri Nautelan kokoelmiin.

Siellä oli mm. karttoja Aurajoen vesistön alueesta vuosituhansien saatossa. Niistä näki, että syntymäpaikkani Kyrössä oli meren rantaa 7500 vuotta sitten. Nyt paikan korkeus meren pinnasta on noin 60 metriä. Ja nousu jatkuu…

Sitten tutustuimme kosken rannalla sijaitsevaan myllyyn. Se on museoitu ja siellä pääsee tutustumaan myllyn toimintaan, vaikka jauhoja siellä ei enää jauheta. Jauhojengiäkään en paikalla nähnyt, ainoastaan turisteja ja oppaita.

Koskivoimalla pyöritettiin myös sahaa, mutta se on purettu toiminnan loputtua.

Koski on varsin suuri. Sillan kohdalla putousta on 11 metriä ja kokonaisuudessa kosken pudotus on 17 metriä. Tällaisella savikkoalueella se on todella merkittävä.

Lopuksi museon kahvilassa virvokkeita – tällä kertaa kahvia ja nisua.

Kosken yläpuolella on rakennettu pato, joka ohjaa vedet alhaalta katsoen vasemmalta puolelta myllyn ja sahalaitoksen käyttöön - silloin ennen.

Vaikka elokuussa on satanut runsaasti, ei koski kuohu kovinkaan voimakkaasti.

Kosken kallioilta löytyi pari kappaletta hiidenkirnuja!

Museon kartta merenpinnan korkeudesta 7500 vuotta sitten.
Syntymäkotini sijaitsi silloisen merenlahden pohjukassa
sanan Kyrö K:sta luoteeseen.

Ennätyskunnossa

Toimimme eilen ja tänään aamupäivän Gaian hoitajina. Omistajat viettivät hääpäivää pitkän kaavan mukaan.

Kun koira tänään lähti, lähdin minäkin – pyöräilemään!

Poljin ensin Piikkiöön. Sieltä jatkoin pohjoiseen kohti Kirismäen risteystä. Löysin pienen hiekkapolun ja parin kilometrin jälkeen tulin asutustaajamaan. En tarkalleen tiennyt missä olen ja kaivoin esiin kännykän. Google näytti sijainnin ja pääsin pian tutulle tielle Piikkiöstä Littoisiin.

Edellä meni ihan pyöräilijän näköinen mies, joka polki varsin nopealla frekvenssillä eteenpäin. Vastatuulessa ja ylämäessä sain hänet kiinni, kun minulla oli sähköavusteinen pyörä allani.
Keskustelin hänen kanssaan poljinnopeudesta ja hän kehotti käyttämään varsin nopeaa polkemista.

Siinä jutellessa hän kertoi iäkseen kahdeksankymmentä vuotta ja pyöräilleensä nuorempana noin 15.000 km vuositasolla. Oli käynyt tänään Salossa kääntymässä ja kertoi, että alkaa jo hiukan tuntua jaloissa, kun vuosi sitten oli käynyt Tuonelan portilla eikä vielä ole täysin kuntoutunut.

Kun vaikutti siltä, että kilpailuvietti oli lauennut saavuttaessani hänet, kerroin jääväni juomatauolle ja toivotin hyvää matkaa.

Loppumatkan poljin sitten hänen ohjeiden mukaisesti pienimmällä avustuksella. Vauhti nousi mutta niin nousi pulssikin.
Garmin ilmoitti, että olin polkenut ennätykseni 40 km matkalla.

Kirismäen risteyssillan alle en löytänyt, mutta löysin sentään kotiin.

Kehityskelpoinen nuori mies.
Garminin mukaan rikoin tänään heinäkuussa tekemäni nopeusennätyksen.
Seuraavaksi pitäisi rikkoa tuo pituusennätys!
Itse asiassa nuo kaikki kolme samalla kertaa! 😂

Kato on käynyt!

Nauvon kirkonkylän jälkeen on levähdyspaikka lammen rannalla. Lampi laskee mereen Saaristotien alta.

Lammessa on joka kesä pesimässä kyhmyjoutsen. Tänä vuonna jopa kaksi, mutta toisen pesintä epäonnistui.
Onnistuneella oli kuusi poikasta, kun ne näin ensimmäisen kerran heinäkuun alussa.

Olen siitä ohi ajaessani autolla ja polkupyörällä katsellut poikasten kasvua.

Tänään palatessamme kaupunkiin pysähdyimme taas niitä katsomaan ja otin esille myös kameran.

Joutsenpari ja poikaset olivat lammen vastarannalla aika kaukana, mutta sain ne sentään kuvattua.
Olivat kasvaneet ja alkavat lähestyä emon kokoa. Jäljellä niitä oli enää neljä. 

Ilmeisesti hauki on käynyt saalistamassa kaksi poikasta.
Saattaa se olla merikotkakin, mutta epäilen, että joutsen pystyy puolustamaan poikasiaan kotkaa vastaan. Kotkalla lienee runsaampi ja helpompi saalis merimetsoista, joita on täällä runsaasti.

Tässä joutsenpariskunta ja kuusi poikasta heinäkuussa.
Kuva otettu kännykällä parin metrin etäisyydeltä.

Emo ja neljä poikasta.
Isäntä ei mahtunut tähän kuvaan.
Etäisyys parisen sataa metriä ja pitkä optinen putki ei antanut kovin terävää kuvaa.

Paluu mökille

Masentuneena joko pääministerin elämäntyylistä tai omien jalkojeni tilasta lähdin viikonloppuna Nauvoon.

En bailaamaan vaan lepäämään.

Mökillä lepo tarkoittaa pienimuotoisia fyysisiä aktiviteetteja. Jos olisin täysin terve, niin tekisin jotain repäisevää. Joisin mietoja alkoholijuomia, tanssisin ja valvoisin aamuneljään.

Nyt nilkutin maanantaina kuuden kilometrin lenkin. Merkitsin sen juoksuksi rakkaaseen liikuntapäiväkirjaani. Se on kuitenkin aika optimistinen arvio – kilpakävelijät liikkuvat kaksi kolometriä siinä ajassa kuin minä juoksen yhden.

Tänään sentään pyöräilin kolmekymmentä kilometriä. Enkä usko kilpaurheilijoidenkaan etenevän tuplamatkaa tuolla alustalla, vaikka kuinka polkisivat.

Päivän lenkki oli se vakio kolmekymppinen täällä Nauvossa.
Liikenne oli jo paljon rauhallisempaa kuin aiemmin.

Kympin tyttö?

Rakastettu ja ihailtu pääministerimme repäisi taas.

Hän oli muitten julkkisten kanssa kotihipoissa. Alkoholia nautittiin ja tanssittiin antaumuksella.
Pääministeri myös esiintyi juhlista tehdyllä videolla, ilmeisen halukkaasti. Kuten kaikki nykyään, video julkaistiin somessa.
Pääministeri oli yllättynyt julkaisusta.

Paikalla oli parikymmentä kaiken sorttista julkkista – niitähän nykyään riittää.
Meno vaikutti ja jutut kuulostivat siltä, että juhlissa oli nautittu alkoholin lisäksi myös huumausaineita.

Pääministeri vähätteli asiaa, että juu sellainen kuvattiin joitakin viikkoja sitten. Mutta ei hän ollut nauttinut huumeita eikä hän ollut havainnut muittenkaan käyttäneen.
Muutama viikko sitten aikamääre tarkoitti, että Sanna oli silloin kesälomalla.

Lopulta kyllä selvisi, että juhla oli kaksi viikkoa sitten kun rouva pääministeri oli jo palannut lomilta valtiomme tärkeimmäksi henkilöksi. Pääministerin sijaista hän ei vaivautunut määräämään huuruisen juhlimisensa ajaksi.

Aika edesvastuutonta menettelyä pääministeriltä.
Kun on oikein pyrkinyt tuohon virkaan, niin pitäisi kyllä ymmärtää vastuunsa ja maailmanpoliittinen tilanne.

Meillä on yli tuhat kilometriä rajaa Venäjän kanssa ja tiedoksi, että Putin käy veristä sotaa toisen naapurinsa kanssa. Silloin voisi PM rajoittaa viinillä hankittua känniä ja pysytellä kaidalla tiellä.

Mutta kun hän on nätti tyttö ja selkeä puheissaan, niin pitääkö hyväksyä tällainen toiminta?

Alkaa vaikuttaa pahasti siltä, että Sanna Marin ei ole vielä ihan kypsä pääministerin tehtäviin!

Stenvallin taidetta

Ruissalon Telakan rakennuksissa on kesäisin vahvaa toimintaa.

Ensin kävimme ravintola Tenlenissä nauttimassa amerikkalaisen keittiön antimia. Tulimme sinne ennen kolmea taivaan lähettäessä kunniaksemme salamoita ja sadetta. 

Paikka oli oikein suosittu – pois lähtiessämme pöydän olivat jo melkein kaikki varattuja.
Ruoka oli ihan kohtuullista, mutta ei se tarkoita, että sinne toiste menisimme kovin nopeasti!

Jälkiruuan kävimme nauttimassa Gaggui Kaffelan tiloissa. Sinne oli tosin liikuntarajoitteisten vaikea päästä jyrkkiä portaita pitkin.

Mutta kiipely kannatti, kun sai käydä ihailemassa Kaj Stenvallin sarkastisia piirroksia herra Putinista.
Niitä oli siellä esillä kymmenittäin ja miksei olisi kun mies kertoo tehneensä niitä yhden päivässä tänä kesänä.

Poikkesimme vielä jokirannassa oluella.

Me kaikki toivomme, että näin Putinille käy tässä sodassa.

Putin kuuntelee tuomiotaan!

Lopputulema!