Päivän hyvä työ

Tänään tuli tehtyä päivän hyvä työ.

Vanha työkaverini soitti ja kysyi, olenko Nauvossa. Vastasin kyllä ja sitten: olenko ajokunnossa. Kerroin, että nykyään väkevin juoma on 2,8-prosenttinen olut ja olen ollut siinä suhteessa ajokunnossa vuoden jokaisena päivänä.
Sitten hän kertoi, että hänen poikansa on perheensä kanssa ulkosaaristossa ja perheen poika tarvitsee lääkettä apteekista. Seuraava kysymys oli, että voisinko hakea lääkkeen apteekista ja viedä sen Pärnäisten satamaan Utön saarelle menevään laivaan. Vastasin myöntävästi, sain ohjeet miten toimia ja lähdin asialle.

Apteekki toimi hienosti ja Utö-laivalla oli selkeästi saatu ennenkin paketteja toimitettavaksi ulkosaaristoon. Paketti tuli kolmen tunnin matkan jälkeen perille ja potilaan äiti lähetti tiedon saatuaan tuhannet kiitokset.

Siitä innostuneena sateen tauottua lähdin kokeilemaan, miten reipasvauhtinen viitonen sujuu näillä vanhoilla ja raihnaisilla jaloilla.
Hiukan helpotusta sain, kun ohitin ikäiseni naisen, hän pelästyi ja pysähdyin pyytämään anteeksi häiriötä. Kävelin hänen kanssaan hetken ja vaihdoimme muutaman sanan.
Siinä sai hieman palauttavaa aikaa – tarpeeseen!?

Paluumatkalla hän pysäytti minut ja kyseli kaikenlaista minusta ja kertoi omaa tarinaansa Nauvon mökistään, miehestään ja miehen suvusta. Ne minä tunsinkin nimen perusteella.
Pysäytin perillä kellon 5 km juostuani ja Garmin kertoi, että juoksin uuden ennätykseni viiden kilometrin matkalla. Kello noteeraa ennätykset siis viime vuoden huhtikuussa tapahtuneen kierukan hajoamisen jälkeen.

On kiva saada positiivista kannustusta kelloltaan – se kannustaa treenaamaan lisää näilläkin vuosirenkailla! Ainakin siihen asti kunnes seuraava jalkavaiva pysäyttää kehityksen...

Tässä kuva päivän toisesta hyvästä työstä!

Punkkisota

Venäjän aloittama käsittämätön sota Ukrainassa jatkuu ja jatkuu – loppua ei näy.

Minä käyn sotaa punkkeja vastaan. Alkukesällä rintamalla on ollut rauhallista. Taistelun osapuolet ovat olleet lähinnä bunkkereissaan ja kouluttaneet joukkojaan ratkaiseviin taisteluihin. Olen poistanut kesän aikana kolme tiedustelijaa, jotka ovat uskaltautuneet lähitaisteluun.

Eilen ajoin ruohoa poluilta ja niiden reunoilta. Jouduin alttiiksi hyökkäykselle.
Iltapäivällä poistin yhden, mutta se oli herkutellut verelläni jo kauemmin – olin sen saanut seurakseni varmasti jo edellisenä päivänä.

Aamulla taas herättyäni suoritin perusteellisen punkkitarkastuksen.
Yksi veijari oli pureutunut nivustaipeeseeni. Sitä oli hieman hankalampi poistaa, kun se teki työtään tiheässä viidakossa.

Toinen löytyi säären takaosasta, sen sai poistettua elävänä. Mutta tuhon omaksi tämäkin punkki joutui.

Minun sodassani tehdään välirauha lokakuussa. Taistelu jatkuu taas ensi keväänä, näin on säädetty.

Pieni oli tämä sotilas.
Pari milliä pituutta ja leveyttä saman verran.

TdA, kisa kiristyy

TdA:n 5. osakilpailu, yksi on vielä jäljellä.

Saimme tähän kilpailuun H70-sarjaan kolmannen osallistujan. Ja hän pahus meni heti voittamaan tämän osakilpailun.

Neljä parasta suoritusta huomioidaan. Minulla on kolme voittoa ja yksi kakkossija, joten pääsen loppukilpailun takaa-ajolähdössä ensimmäisenä matkaan. Mutta Berntillä on yksi voitto ja kolme kakkosta.

Joten näillä sijoituksella pääsen lähtemään syyskuussa tasan minuutin johdossa. Jos tämän päivän voittaja voittaa myös viimeisen karsinnan, niin hän lähtee loppukisaan runsaat 4 min jälkeeni.

Tänään me harjoittelimme B:n kanssa jo loppukilpailun tilannetta - minä lähdin pari minuuttia ennen metsään.

Töppäsin ykköstä nelisen minuuttia, kun en malttanut lukea karttaa ja katsoa kompassia. Mutta B töppäsi ykköstä neljä minuuttia enemmän!

Pystyin pitämään hänet takanani loppuun asti, vaikka askel alkoi painaa ja johtoni, joka oli parhaimmillaan 8 min, kutistui lopussa 4 minuuttiin.

Häpeä on suuri laittaa tämän päivän reittiä julkisuuteen, mutta onhan se tehtävä!

Gaia kylässä

Saimme maanantaina Gaian hoitoomme pariksi päiväksi.

Koira oli paljon rauhallisempi nyt kuin viime kerralla hoidossamme.
Ulkoilutin sitä aika runsaasti – sellainen tavoite oli, että kymmenen kilometriä päivässä.

Jos se oli raskasta minulle, niin oli se hiukan koirallekin. Se kun on tottunut ulkoilemaan ympäristössä, jossa ei ole valtavasti liikennettä, pyöräilijöitä, juoksijoita, fresbee-golffareita ja vieraita ihmisiä, jopa koiriensa kanssa.

Ei se Gaialle fyysisesti ole raskasta mutta hekinen kuorma on ilmeisesti kohtuullinen.

Koira nukkui hyvin eikä herättänyt minua aamulla. Vasta kun avasin silmäni ja aloin jumppaamaan ennen ylösnousua, niin vasta silloin gaia tuli tervehtimään ja vaatimaan rapsutuksia.

Siitä alkaa pikkuhiljaa tulla aikuinen – kolmen vuoden iässä!

Tässä tämä tyttöystäväni poseeraa kedon kukkien keskellä.

Välillä oli raskasta, mutta äkkiä se palautuu, kun osaa rentoutua.

Korsuvuoren korkkaus

Tänään päätin lähteä heti aamusta hieman pidemmälle patikkaretkelle. Sitä pitää harjoitella, koska olemme Maijan kanssa menossa syyskuussa rogaining-suunnistuksen Euroopan mestaruuskilpailuun.

Kilpailukeskus on Raasissa ja 24 tunnissa pitää etsiä niin monta rastia kuin mahdollista – tosin huomioiden, että rastit ovat eri arvoisia skaalalla 1 … 10 pistettä.
Eniten pisteitä saanut joukkue on mestari.

No, me emme mestaruudesta taistele, vaan menemme retkeilemään rauhallisesti tavoitteenamme on kävellä suomalaismetsissä maraton ja sen saavutettuamme oikaisemme maaliin.
Sarjamme on yli 65-vuotiaille, joten lienemme kisan vanhimmat osanottajat. Ja teemme parhaamme, ettemme voita nuorempiamme!

Olin suunnitellut vaeltaa ensin moottoritien eteläpuolella ja kääntyä Kaarinan urheilukeskuksen kohdalta motarin pohjoispuolelle.
En tiedä mitä ajattelin, joka tapauksessa Piispanristillä totesin, että olin ohittanut kääntöpisteeni.
Mietin miten etenen ja muistin, että matkalla on Korsuvuori, joka on aina jäänyt kiipeämättä.

Nyt päätin sen tehdä ja siten sain hyvän sakkolenkin. Matkaa kertyi 10,55 kilometriä eli neljännesmaraton. Garmin kertoi, että aikaa käytin sekunnilleen kaksi tuntia.

Tällä vauhdilla tavoitteemme täyttyisi kahdeksassa tunnissa. mutta nyt kävelin pääasiassa ulkoiluteitä pitkin. Rogaining kisassa rymytään metsissä, joten meille menee tavoitteen saavuttamiseen 12 – 14 tuntia. 

Yöllä matkanteko hidastuu, kun syyskuussa on jo pilkkopimeää. Ja me Maijan kanssa pelkäämme pimeää ja Raasin susia!😄

Korsuvuori on merkitty karttaan punaisella nuolella

Ulkomaan eläviä!

Saimme perjantaina oikein ulkomaan eläviä vieraaksemme.

Nimittäin mökkinaapurimme Sexnappassa.

He ovat kyllä Suomen kansalaisia, mutta asuneet Ruotsissa yli viisikymmentä vuotta. Suomen kieli on ollut heillä vähän käytössä, joten pääasiassa keskustelimme ruotsiksi. Ja molempien äidinkieli on ruotsi.

Molemmat rouvat kyllä ovat kaksikielisiä, Ulla ymmärtää kaiken, mutta hänen kykynsä puhua sitä ei ole enää täydellistä.

Sen sijaan me molemmat miehet olemme hiukan kielivammaisia. Rainer kyllä ymmärtää hyvin suomea, mutta puhuu sitä heikommin.
Minä puhun jotenkuten, mutta kuulovammani takia ymmärtäminen on vaikeaa.

Enimmäkseen käytimme kaikki ruotsia ja kyllä parin tunnin jälkeen alkoi seurustelu sujua hiukan paremmin.

Ehkä siihen vaikutti myös pari pulloa kuohujuomaa, jotka tyhjensimme.

Vieraamme Gun-Lis ja Rainer.

Nauvo, suunnistus

Viime torstaina kävin jälleen kisaamassa Saaristorasteilla

Nauvossa oli oikein arvovieraita suunnistamassa. Yksi suomalainen maailmanmestari ja hänen vaimonsa - maailmanmestari hänkin, ainakin viestissä.

Edelleen vaikea maasto ja kohtuullisesti korkeuseroja.

Ja pummeja tuli enemmän kuin milloinkaan vuoden 1967 jälkeen - silloin aloittelin suunnistamaan ja virheitä tuli paljon.

Ykkönen OK, kakkosella 7 min pummi. Olisi tullut enemmänkin, mutta näin kun Janne Salmi eteni määrätietoisesti rastin suuntaan, otin peesin.

Kolmosella 4 min, kun ajauduin vauhdikkaasti ohi rastin.

4 ja 5 OK. Kahdella seuraavalla molemmilla 1,5 min pummia.

8 OK, ysille näillä voimilla olisi pitänyt lähteä pohjoiseen ja kiertää rastille tietä pitkin!

Yhteensä pummia 18.33 Motionsorienteeringin mukaan - minun laskujen mukaan 21.30.

Tästä suorituksesta en voi olla kauhean ylpeä. 😂
Sen takia julkaisukin siirtyi parilla päivällä.