sunnuntai 5. tammikuuta 2025

Tipaton T

Pitkään jatkuneen perinteemme mukaisesti pidämme taas tipatonta tammikuuta.

Tosin ensimmäinen vaimoni sanoi minulle, että mitä se oikein merkitsee, kun hänen mielestään olen ollut tipattomalla koko viime vuoden.

Kerroin hänelle, että olen kyllä lähes joka aterialla viime vuonna juonut yhden oluen ja aika monta kertaa vielä toisenkin samana päivänä.
Vaimon mielestä ykkösolut, jota minä normaalisti juon, ei ole alkoholijuoma.

Niin tai näin – olen nyt jättänyt sen pilsnerinkin ottamatta.
Ja niin absolutisti meinaan olla, etten juo edes nollaolutta tammikuussa.

Joku kertoi taannoin, että ihmisen pitäisi pitää yksi alkoholiton päivä viikossa, yksi viikko kuukaudessa ja yksi kuukausi vuodessa täysin ilman tätä myrkkyjuomaa.

En ole täysin pitäytynyt ykkösoluessa viime vuona.
Kävimme Ullan kanssa neljä kuukautta sitten risteilyllä ja toin sieltä mukanani neljä koria Karhun nelosolutta. Kaksi koria odottaa vielä nautiskelijoita, siis vasta puolet on mennyt parempiin suihin.

Parasta ennen päiväys on toukokuun puolessa välissä, joten kiirettä pitää, että ehdin nämä tuhota.
Tosin en usko, että olut paljoa menettää makuaan, vaikka viimeiset menisivät nautittavaksi kesäkuun puolelle.

Näinä kriittisinä aikoina on meille kerrottu, että kansalaisilla pitää olla juotavaa varastossa, jos tuo Iso Paha Susi idästä vaurioittaa vesi- ja sähköverkostojamme.
Minä olen varautunut hyvin! 👌



lauantai 4. tammikuuta 2025

Suunnistusvuosi avattu

Työt alkoivat vasta vuoden neljäntenä päivänä eli ensimmäinen suunnistus tuli juostua Vätissä Turun keskustan pohjoispuolella olevassa kaupunginosassa.

Siellä on asutuksen keskellä jyrkkiä mäkiä, joille rastit oli viety.
Kun kysyin Maijalta lähteekö hän mukaan Talvirasteille, Maija kysyi, että eikö se Vätti ole aika kamalaa maastoa. Vastasin on tai ei - riippuu ratamestarista.

Ratamestari hoiti homman kotiin, maasto oli vixxumaista. Paljon kivikkoa ja kalliot sekä varsinkin rinteet olivat tosi liukkaita.

Rastit olivat jyrkkien mäkien päällä, ylös pääsi hitaasti ja turvallisesti - alas vielä hitaammin koko ajan peläten henkeni puolesta. En itseni takia vaan hoidettavani takia, hän jo eilen epäili, etten tule ehjänä takaisin.

Maassa oli sellainen lumihuntu, joka paikoin helpotti rastien löytymistä, jos osasi seurata edellä menneiden jälkiä ja hieman vaikeutti kartan lukua.

Mitään isoja pummeja ei tullut, väliaikojen perusteella WinSpits kertoi, että pummia tuli 2,5 minuuttia. Todellisuudessa hieman enemmän.

Ei tämä maasto todella ole parasta mahdollista tällaiselle isolle veteraanille, jolla on vielä tasapainon kanssa ongelmia.



perjantai 3. tammikuuta 2025

Hyvää loppuvuotta!

Näillä sanoilla tervehdin tuttuja ja vähän muitakin viime vuoden viimeisinä päivinä.

Vastauksena tuli hymy, kiitos samoin ja jotain muuta automaattista.

Ja kun vuosi oli vaihtunut, jatkoin samoilla sanoilla, osin samoille ihmisille.
Reaktiot olivat moninaiset.

Sellainen sadasosasekunnin hiljaisuus ja hämmästys – sitten leveä hymy ja vastaus.

Tai automaattinen kiitos samoin.

Halveksiva katse – tuo nuija ei ole huomannut, että vuosi vaihtui jo!

Uskoakseni suurin osa ymmärsi, että tarkoitin sanoillani todella sitä mitä sanoin.

Puoli vuotta ja sitten on taas tällaista!


keskiviikko 1. tammikuuta 2025

Vuosi vaihtui

Sinne jäi vanha vuosi ja käännetään hetkeksi katse menneeseen.

Eli tehdään tili edellisten vuosien tärkeimpään asiaan eli kuntoiluun.


Sehän on niin, että liike on lääke – se auttaa niin fyysiseen kuin henkiseenkin kuntoon.
Tässä tämä, taas kerran:

Vuosi

Juoksu

Suunnistus

Hiihto

Pyöräily

Kävely

Yht:

Tunnit

2003

617

255

218

 

 

2176

 

2004

793

302

858

 

 

2060

 

2005

881

308

664

 

 

1938

 

2006

1111

153

389

 

 

1734

 

2007

1347

241

329

 

 

1995

 

2008

1196

262

200

206

 

2136

283

2009

1507

286

406

110

 

2767

358

2010

1419

224

783

391

 

3347

428

2011

1266

184

587

761

 

3276

391

2012

973

232

811

163

 

2606

346

2013

1196

234

818

218

 

2863

380

2014

1443

227

470

106

 

2629

360

2015

959

378

603

326

 

3147

483

2016

1471

201

363

488

 

3217

471

2017

1170

239

409

182

339

2653

402

2018

1419

242

284

218

366

2583

379

2019

680

225

320

640

592

2509

354

2020

979

294

12

751

543

2597

351

2021

1070

253

149

292

464

2228

358

2022

504

134

65

1511

739

2995

407

2023

856

251

75

650

943

2810

509

2024

988

271

0

572

834

2675

517

Huomioita menneisyydestä.


Tämä taulukko alkaa vuodelta 2003, jolloin juoksin ensimmäisen maratonini.
Aika vähillä kilometreillä se tuli juostua, toisaalta olin silloin nuori mies – vasta 56-vuotias.


V. 2008 akillekseni vammautui ja sen jälkeen liikkeen luonne muuttui.
Kilometrit pysyivät samalla tasolla, treenitunnit nousivat, mutta laatu heikkeni.

Vanhuus ei tule yksin!

Kuvakaappaus TS:n nettilehdestä

tiistai 31. joulukuuta 2024

Koda kylässä

Saimme jo sunnuntaina Kodan hoitoon pariksi päiväksi.

Olen siis saanut eilen runsaasti reipasta ulkoilua – tämä Koda kun ei matkaa mittaa. Eilen teimme yhteensä runsaan kymmenen kilometrin lenkit.

Kun viikolla oli tullut juostua yli 47 kilometriä, niin ne rauhallisetkin ulkoilut alkoivat tuntua reisissä.
Mutta tänään alan jo olla normaalikunnossa – joka nyt välttämättä ei tarkoita mitään positiivista…

Koda lähtee pois ennen kuin ilotulitukset alkavat.
Mutta koira vietti meillä aattoa viime vuonna ja ainakin silloin se suhtautui paukutteluun tyynen rauhallisesti.
Aivan kuin lintujen metsästyksessä käytettävän rodun kuuluukin.

Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. 
Mitään lupauksia en ole tänäkään vuonna ajatellut tehdä, mutta onhan tässä vielä aikaa!

Tässä hoitokoiramme aamuruokailun ja tunnin lenkin jälkeen.
Se vain näyttelee väsynyttä, silmät ovat raollaan!


maanantai 30. joulukuuta 2024

Liika on liikaa...

...mutta kohtuus on liian vähän.

Näin sanoi 50- ja 60-luvulla vaikuttanut pääministeri ja Alkon pääjohtaja K. A. Fagerholm.

Tämä tuli mieleeni, kun viime päivinä tein kahdeksan päivän aikana neljä pitkää lenkkiä.
Ensin pari yli kymmenkilometristä juoksulenkkiä. Sitten vähän pidempi Street Orienteering ja lopuksi noin 16 km pitkä juoksulenkki.

Yksittäisinä lenkkeinä ei yksikään niistä ollut mitenkään rasittava – aika rauhallista vauhtia ne kaikki menivät.
Kaiken lisäksi tein välipäivinä pari lyhyempää mutta kovempaa lenkkiä.

Seurauksena oli se, että eilen ja vielä tänäänkin lihakset olivat hieman jumissa, syke korkealla, sykevälivaihtelu huono ja yöunet katkonaiset.
Vuosituhannen vaihteessa tuollainen viikko olisi vielä ollut kevyttä kauraa, mutta ikä tekee tehtävänsä.

Siksipä teen yhden lupauksen uudeksi vuodeksi. Aloitan sen rauhallisemmin!

Uskon pystyväni pitämään tämän!
Aika helposti…

Tässä Garminin tulkinta tilanteestani.
Tuo alin taulu kertoo sykevälivaihtelun tilasta.
Kyse on peräkkäisten sykkeiden välisestä ajasta.
Kovaa juostessa se on kaikilla hyvin tasainen, minulla noin 4 millisekuntia.
Levossa sen pitäisi heitellä runsaasti, minulla 10-100 ms luokkaa.
Kahtena viime päivänä se on nyt tippunut alhaiseksi,
nuo punaiset kolmiot ovat siitä merkkinä.
Lepo auttaa asiaan nopeasti, joten parissa päivässä olen taas elävien kirjoissa...

Oura on sen sijaan ulkona kuin lumiukko tilastani.
Väittää, että nukuin mestarillisesti ja toisessa kohtaa esittää, että aktiivisuustavoitteesi on tänään perustasoa korkeampi, koska valmiuteni on ihanteellinen.
Sehän ei pidä lainkaan paikkaansa.
Ouran pitäisi kommunikoida Vaimoni kanssa - hän jos kukaan tietää, että minun pitäisi levätä näistä juoksuaktiviteeteista ja keskittyä hänen palvelemiseen!


perjantai 27. joulukuuta 2024

Ulkomailla

 Teimme tänään oikein ulkomaanmatkan – käytiin Tampereella.

Ajoimme sankassa sumussa tervehtimään Janin perhettä.
Erityisesti Joonaa, joka on jo puoli vuotta palvellut Parolassa. Ei ole hymy hyytynyt armeijan harmaissa, päinvastoin.

Tosin se intti on nykyään aika lepsua touhua. Joona tuli lomille juuri ennen joulua ja palaa takaisin Loppiaisen jälkeen. Kun tätä hieman arvostelin, niin Jani totesi, että se oli näin jo hänen aikanaan. Hän kertoi olleensa kaksi viikkoa lomilla joulun aikoihin. Viikon meidän kanssamme Lapissa hiihtämässä ja toisen viikon muuten vaan vapaana.

Tykkimies Joona palvelee nyt lääkintämiehenä. Armeijan jälkeen hän pyrkii lääkikseen ja toivoo tämän palvelun edesauttavan pyrkimyksissä.

Amalia täyttää ensi vuonna 17 ja silloinhan neito kauneimmillaan – Amalia on sitä jo nyt. Siinä moni poika särkee sydämensä.
Amalia aloitti tänä syksynä lukion ja jatkaa partiolaistoimintaa. Hän on siirtynyt vartionjohtajan tehtäviin.

Paluumatkalla iltapimeässä sumu oli edelleen sakea. Viimeiset 50 kilometriä ennen moottoritietä ajoimme jonossa. Kärkiauto oli ilmeisesti hämäräsokea ja pudotti nopeuden alle viidenkympin kun joku tuli vastaan. Auton moottori ei alkanut kiehua, mutta kuskilla oli kyllä vaikeuksia verenpaineen kanssa…

Eipä se Joona kovin kyrmyltä sotilaalta näytä!