Kaarinan syysmaraton

Pääsin taas maratonin makuun.

Onneksi en juoksijana vaan järjestelytehtävissä. FMR järjesti juhlamaratonin, ensimmäinen oli vuonna 2011 ja silloin hölkkäsin itse täyden matkan. Tämä taas oli kymmenes Kaarinan syysmaraton, jossa olin järjestelytehtävissä. Toimenkuvana liikenteen ohjaus. Siihen tehtävään pysäyttämään autot suojatien kohdalla valitaan porukan rumimmat korstot. Siksi olenkin hommassa vuodesta toiseen enkä irti pääse, koska rumuus on se luonnonvara, joka lisääntyy pyytämättä.

Kuten mennä vuonna, nytkin sain itseäni parempaa seuraa kisan vilkkaimpaan risteykseen. Parinani oli Mikko Heiniö, monipuolinen lahjakkuus.

Musiikkiväki tuntee hänet tuotteliaana säveltäjänä ja pedagogina. Lukemattomat ovat hänen säveltämänsä sinfoniat, oopperat ja pianokonsertot. Hän on myös ehtinyt hoitaa parikymmentä vuotta professuuria Turun Yliopistossa.

Näillä meriiteillä hän ei ole kuitenkaan ylennyt tapahtumamme liikenteen ohjaajaksi. Siihen päästäkseen hän on treenannut maratonille ja saavuttanut muutaman Suomen mestaruuden ikämiessarjoissa. Ja sellaisilla ajoilla, joista minä en näe edes unta.

Kun musiikkimiehen kanssa vietimme aikaa nelisen tuntia raikkaassa ulkoilmassa, niin väkisin juttu sivusi myös alkuviikon päätöstä rakentaa musiikkitalo Aurajoen rantaan.

Kumpikaan meistä ei isommin paikalle hurrannut. Mutta totesimme, että talon paras anti on se, että kammottavan näköinen virastotalo sen takaa ei näy enää silmiimme joen rannalla liikkuessamme.

Tämän kyltin edessä (vasemmalla puolella)
olevan suojatien kohdalla sain pysäytellä autoja.
Luonnollisesti Bemarit annoin seistä odottamassa kauemmin kuin muut autot!