Pitkästä aikaa taas suunnistuksen pariin. Hyvin jalat toimivat vaikka viime päivinä on ollut kaikenlaista fyysistä aktiviteettiä turhankin paljon vanhalle äijälle.
Reittisuunnitelma oli se, että kaikki yli 40 ja 50 pisteen rastit piti kiertämän.
Suunnitelman rikkoivat 25 ja 32 pisteen rastit.
Aika lailla sai pistellä tossua toisen eteen asvaltilla juostessa.
Lukujärjestys kulki näin: 45-46-53-44-43-41.
Sieltä matka jatkui pohjoiseen ja 42:lle mentäessä piti mennä tummanvihreän korpimetsän läpi. Välillä olisi ollut viidakkoveitselle töitä.
Sitten rasti 25 ja pitkä siirtymä 54:lle ja sen jälkeen vieläkin pitempi siirtymä 56:lle - siltä se ainakin tuntui, kun hapot alkoivat jyllätä.
Sen jälkeen pohjoiseen vanhan työpaikkani (vv. -67...-69) Wärtsilän Diesel-hallin koillisnurkalle, tosin paikallistuntemusta ei enää ollut - alue on uusiutunut täydellisesti viidessäkymmenessä vuodessa. Tällä rastivälillä ohitseni hulmahti veljenpoikani Timo.
Taas pirun pitkä siirtymä rastille 51 - matkalla alkoi usko loppua.
Sieltä luin karttaa ja totesin, että ainoa mahdollisuus on palata takaisin rastille 52. Mutta matkalla näin tunnelin, joka lyhensi matkaa 55:lle ainakin kilometrillä. Huokaisin helpotuksesta, ilman tunnelia olisi mennyt sakkominuuteille.
55 jälkeen käväisin vielä rastilla 32. Sieltä matka jatkui kohti maalia, mutta tunnelin alituksen jälkeen hapot olivat nousseet reisistä korvien väliin ja pyörähtelin pari minuuttia tietämättä missä tarkalleen olen. Kun ymmärsin tilani, alkoi hurja loppukiri kohti maalia.
Myöhästyin sekunnilla, mutta positiivisena asiana: sydän kesti. Miinuspisteitä tuli kolme.
Hauskaa oli taas koko rahan edestä.
 |
| Olen vaalentanut kartan väriä voimakkaasti. Näin se on helpommin luettavissa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti