Happimyrkytys?

En saanut eilen happimyrkytystä, vaikka koko päivän olin ulkona.

Maratonjärjestelyiden jälkeen menin vielä aloittamaan pensasaitojen siivoamista.

Tänään aamun pakkasessa jatkoin töitä.
Katkoin pensasaitojen pihan puoleiset kasvut ja latvukset. Kun aidat ovat kaksi metriä korkeita, niin tällaisen sudokujen kanssa käsivoimia hankkineen uroon voimat loppuvat ensimmäisen käsien noston jälkeen.

Vanhana maratoonarina hoin itselleni, että jaksaa, jaksaa.
Välillä käytin haravaa ja oksasaksia ja kuskasin jätteet yhtiön pihalle tuotuun siirtolavaan.

Mieleen kyllä pari kertaa juolahti, että voisi kesät talvet tehdä pari kertaa viikossa jumppaa myös ylävartalon lihaksille. Vaan kun tämä urakka on ohi, niin äkkiä sellaiset hullutukset pois mielestä lähtevät.
Puolet urakasta sain tänään tehtyä. Aikaa on kyllä, siirtolava on käytössä koko viikon.

Kun työ oli tehty, lähdin suorittamaan sitä varsinaista leipätyötäni, josta eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen maksaa minulle aivan liian suurta palkkaa.

Juoksu oli melkoisen tahmeaa, mutta lähes kuusi kilometriä jaksoin taivaltaa. Vauhti oli rauhallinen – säästin hiukan voimia, jos kohta huomenna menisi illalla suunnistamaan.

Oura sentään oli päivään tyytyväinen, kertoi, että olen ollut paikallani vain runsaat kuusi tuntia tänään.

Ouran info sunnuntaina klo 20.44

Kevyt iltalenkki