Gaia kylässä

Me saimme lauantaiaamuna hoitokoiran.

Tosin minun piti se oikein noutaa – ei se raukka yksin Paraisilta Turkuun osaa tulla.

Tein Gaian kanssa kolme kävelylenkkiä. Minulla on Jaden vanha talutushihna, sen saa köytettyä vyötärön ympärille. Koira osaa jo aika hyvin juosta ja avittaa hiukan menossakin.

Mutta välillä se saa jonkun hajun ja silloin yhteentörmäys on lähellä.
Nopeilla reflekseillä ja suunnattomalla ketteryydelläni olen pystynyt välttämään koiran tallaamisen.

Piski täyttää ensi kuussa vuoden, joten vielä sitä voi kutsua pennuksi.
Myös sen suhtautuminen ympäröivään maailmaan on vielä pentuasteella. Kaikkia vastaantulijoita, ihmisiä, pyöräilijöitä ja toisia koiria pitää joko haukkua tai tervehtiä syliin hypäten. Kaikki eivät moisesta pidä.

Kun olen sen ainoa ulkoiluttaja meillä, niin se ei päästä minua silmistään koko aikana.
Jos istun työpöydän ääressä, niin piski makaa koko ajan jaloissani. Ja kun lähden liikkeelle, niin se seuraa perässä.

Kun menin illalla nukkumaan, se otti sisäkenkäni haltuunsa ja vei ne huoneen toiselle puolelle. Itse se jäi makaamaan kenkien väliin. Ajatteli varmasti, että ilman kenkiäni en voi karata hänen huomaamattaan.

Sunnuntaiaamuna se nousi sänkyni viereen ja herätti minut. Samaan aikaan se nousee ylös myös kotonaan.

Minä lähdin yhdeltätoista suunnistamaan. Oli tyytynyt hyvin Ullan seuraan. Gaia haettiin pois puolen päivän jälkeen.

Kun olin aamulla pukeutunut, Gaia palkitsi minut hyvästä hoidosta! 😂

Vahtikoira on nukkuvinaan.
Mutta kun takapuoli nousee tuolista, niin koira on ylhäällä.