Nostalgiaa 60-luvulta

Muutimme kesällä 1960 Kyröstä Turkuun.

Se oli pikkupojalle iso askel tulla maalta kaupunkiin.

Hirveän paljon ei kotitalomme muuttunut. Kyrössä asuimme sodan jälkeen rakennetussa rintamamiestalossa – siellä minä perimätiedon mukaan synnyin.

Turussa talo löytyi rautatieaseman läheltä. Se oli savimaalle rakennettu puutalo vuosisadan alusta. Rakennusten perustukset eivät olleet ihan tämän vuosituhannen tasoa. Kaikkien huoneiden lattiat olivat pahasti kallellaan. Ja savinen maaperä aiheutti keinuntaa sisätiloissa kun raskas auto tai juna kulki ohi.

Talossa oli ihan keskuslämmitys, joka asunnolla oma puulla tai koksilla lämpiävä keittiön hellan yhteydessä. Jos kukaan ei talvella herännyt lisäämään puita, niin aamulla lämpötila oli alle kymmenen astetta.

Taloudessamme oli yksi miesten pyörä. Se tuli käyttööni, taisin olla ainoa, jolla oli halua ja kykyä pyöräillä kaupungin vilinässä. Sen avulla turku ympäristöineen tuli nopeasti tutuksi 12-13 vuotiaalle vesselille. Ja sen kanssa kävin sukuloimassa Salossa ja Fiskarsissa. Teini-iässä pyöräilin sillä yhden luokkakaverini kanssa Näsijärven ympäri. Ihan päivässä se ei onnistunut – taisi siinä viikko vierähtää.

Vajaan sadan metrin päässä talostamme oli Paavo Nurmen koti Jarrumiehenkadulla. Se ei paljon auttanut – ei minusta oikeaa juoksijaa koskaan tullut.

Muutin pois Ratapihankadulta syksyllä 1970, kun vuokrasimme Ullan kanssa Voitto Hellstenin yksiön kuudeksi kuukaudeksi. Voti oli rakentamassa lentokenttää käryttyään pari kertaa autoilusta hieman heikossa hapessa.

Eli kymmenessä vuodessa kehityskaareni oli muutto maailman parhaan juoksijan naapurista Suomen parhaan neljännesmailerin kämppään. Ja nyt pääsin oikein kivitaloon ja keskelle kaupunkia Puolalanmäelle.

Tänään kävin sillä suunnalla ja otin muutaman kuvan:

Tuosta oikealla olevasta ovesta olen kulkenut tuhansia kertoja.
60-luvulla talo oli hieman paremmassa kunnossa.
Taitaa taloyhtiö odotella grynderien tarjousta.

Rautatieaseman puisto. Sen läpi kuljimme kaupungille.
Kioskista olen käynyt usein ostamassa isäukolle tupakkaa.
Ja myöhemmin myös itselleni.

Puolalanpuisto ja Ystävyyden patsas.
Turussa kun ollaan niin ystävät olivat Leningradissa.
Patsaan vasemmalla puolella näkyy Mikaelin kirkko.
Siellä minä pääsin ripille - se(kin) koulu oli tervajuontia. Olin jo silloin ateisti. 😂