Pääsin pitkästä aikaa sprinttisuunnistuksen pariin.
Se on laji, joka sopii tällaiselle isolle ja raskaalle äijälle, jolla ei ole jaloissa voimaa juosta ylämäkeen ta muuten raskaassa maastossa.
Oli sen verran juoksuvoittoinen rata, että pääsi kunnolla irrottamaan karstat koneesta. Keskisyke 149, siinä joutui ylittämään maitohappokynnyksen oikein kunnolla.
Tosin viimeiset sadat metrit vaativat myös jaloilta kiipeilyvoimaa ja kohtuullista kartanlukua - niissä jäin luokalleni...
Rastien painatus on niin himmeä, että rastinumeroita ei oikein näy tässä reittikartassa. Jos avaat kartan uudessa ikkunassa ja suurennat, niin jo näkyy.
2-3 välillä ei olisi tarvinnut kiertää oikealta, mutta en lähtenyt portaita kapuamaan.
9-10 välillä minut ohittanut lähti ylös mäkeen ja seurasin, vaikka olin suunnitellut kiertää oikean kautta - se olisi ollut parempi tällaiselle taapertajalle! Peesaus ei kannata!!!!
13-14 välillä olin kyllä kartalla koko ajan, mutta A3-kokoista karttaa piti sovitella skanneriin ja jäi vähän infoa puuttumaan tästä kuvasta.
Oli kyllä ihanaa sprintata pitkästä aikaa, vaikka reidet olivat pahasti hapoilla.
Eilen juostu kymppi ei ollut parasta valmistautumista tähän kisaan... 😱
 |
| Lähtö melko keskellä karttaa. Maali oikeassa ylänurkassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti