Musta keskiviikko 2.

Tänään meni kaikki asiat hieman pieleen.

Aamulla lähdin hiukan raskain jaloin suunnistamaan.
Ensimmäinen murhe tuli, kun iskin jalkani jonkin juurakon alle. Lensin vauhdissa nurin, mutta mitään isompia tuntemuksia en saanut. Paitsi kisan jälkeen, kun kävin suihkussa. Havaitsin, että varvas oli aivan musta ja pikku hiljaa alkoi sitä myös särkeä. Lienee nivel hivenen vaurioitunut.

Myös tänään pääsimme suunnistamaan rannan tiheissä pensaikoissa, joissa eteneminen on lähes mahdotonta. Ja suunnistaminen todella vaikeaa. Pummasin kahta peräkkäistä rastia, molempia noin viisi minuuttia. Aiheutin kyllä hyvän olon tunteen yhdelle ihmiselle. Kaukon avovaimo Aino voitti minut kisassa muutamalla minuutilla, joten jotain hyvääkin tästä päivästä jäi hänelle mieleen.

Iltapäivällä menimme Ullan kanssa kauppareissulle. Samalla kävimme MacBurgerilla. Se taisi olla Ullan ensimmäinen visiitti hampurilaispaikassa ulkomailla. BigMac-ateriani tuotiin pöytään. Minulla oli iso kokismuki ja kun olin laittanut sen pöydälle ja aloin hamuta varsinaista ruokaa, niin tönäisin vahingossa juomani pöydän reunalta lattialle. Vaikka refleksini ovat salamannopeat, niin muki tyhjeni lähes kokonaan ennen kuin sain sen pelastettua. Taisi olla minullakin viimeinen hampurilaisateria hetkeen.

Eikä ne vastoinkäymiset tuohon loppuneet. Kainalon alapuolella kyljessä ja käsivarressa oli iso punainen ihottuma, joka alkoi kutiamaan valtavasti. Se on ilmeisesti paikallisen männyn mittarimadon aiheuttama. Sain varmaan sellaiseen kosketuksen pusikossa ja se aiheuttaa vaarallisia ihottumaoireita. Joutuessaan esim. silmiin madon terävien piikkien poisto on todella vaikeaa. Kortisoonivoiteella on kutina alkanut laskea vuorokauden käytön jälkeen.

Laitetaanpa liitteeksi tämän päivän ja eilisen suunnistuskartat.

Ylempi tämänpäiväinen ja johdonmukaisesti alempi eilinen:

Kesätöissä haudankaivajana

Olin 15-vuotiaana kesätöissä Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa.

Sedälläni Eskolla oli siellä kauppapuutarha ja hautaustoimisto. Hän urakoi myös seurakunnan nurmikot ja puutarhat kesäaikaan. Hänellä oli töissä kaveri, joka kaivoi haudat ja teki muuta raskaat työt.

Minun työnä oli hoitaa kirkon ympäristön ja hautuumaan nurmikot, se työ ei vaatinut 8-tuntisia työpäiviä ja suurimman osaa aikaani kulutin serkkujeni ja kylän nuorison kanssa uimassa.

Kun haudankaivaja oli kesälomalla, niin sain kaivaa myös yhden haudan. Siihen aikaan ei mitään koneita ollut käytössä, kaivuu tehtiin käsityönä. Onneksi hautuumaa oli rakennettu hiekkaharjulle ja pari päivää taisin ahertaa ennen kuin hauta oli tarpeen syvä.

Tänään luin netistä hautajaisista Vantaalla – siellä ei ollut yhtään omaista paikalla jättämässä vainajalle hyvästejä. Sanomalehtimies oli kyllä.

Myös minä muistan tuolta kesältä yhden hautaamisen. Joku vanhus oli kuollut. Hänellä ei ollut yhtään omaista eikä tainnut tuttujankaan olla elävien kirjoissa.
Meitä oli läsnä hautajaisissa neljä ihmistä. Pappi, enoni hautausurakoitsijana, haudankaivaja ja minä. Arkku laskettiin hautaan, pappikin oli mukana kantamassa ja laskemassa. Puhe oli lyhyen tai sitäkin lyhyemmän kaavan mukaan. Muistotilaisuutta ei järjestetty eikä kahveja juotu. 

Kesän jälkeen palasin Turkuun. Pohjois-Karjalan murre oli tarttunut minuun. Nuotti ja murresanat olivat hallussa ja käytin niitä mielelläni. Koulussa yksi opettaja kysyi, että kuka lienee tämä Karjalan murretta käyttävä oppilas.

Palkittuna urheilijanuorukaisena!

Maailmalla tapahtuu ihmeellisiä asioita. 

Paavo Väyrynen on liittynyt keskustapuolueeseen. Katja Kulmuni antaa varmaan hänelle arvon mukaisen tehtävän – kun vaan tietäisi kumman arvon mukaisen.
Kiina yrittää laittaa aisoihin tätä virustautia, joka siellä riehuu. Ja kohta täälläkin?
Britit ovat lähteneet EU:sta. Se on ymmärrettävää, meidänkin pitäisi lähteä.

Ja varmasti jotain muutakin tärkeää on tapahtunut, mutta henkilökohtaisesti suurin asia, mitä tapahtui oli se, että sain tänään palkintoni viikon takaisesta kisasta, jossa murskasin vastustajani. Kaikki suunnistusta ymmärtävät tietävät, että neljän sekunnin voitto voitto merkitsee huumaavaa ylivoimaa.

Sain palkintoni ennen päivän suunnistustreeniä. Suurin lataus oli purkautunut pyttyä ihaillessa, joten oli ymmärrettävää pummit rasteilla kuusi ja kymmenen. Kymppi oli samalla meidän radan maali.

Otsikossa puhutaan nuorokaisesta. Se johtuu siitä, että kilpailin itseäni nuorempien kanssa sarjassa M65. 😉😍

Karjalanpaistissa

02.02.2020, sunnuntai:

Täydellinen palindromipäivä, päiväys on sama etuperin ja takaperin.
Näitä ei liian usein tule vastaan. Olisikohan edellinen ollut 01.02.2010?
Jos joku löytyy lähempää tuollaisen, niin voisi laittaa kommentia asiasta!

Vietimme tämän päivän rauhallisesti. Hiukan ulkoilua, vähän pokemoneja, ruuanlaittoa ja mässäilyä.

Haimme eilen kaupasta karjalanpaistiin ainekset ja tänään valmistimme sitä. Täältä löysimme jopa sopivaa lampaan lihaa, joten ruuasta löytyi lammasta, sikaa ja lehmää.
Kun liha hautuu uunissa kolme tuntia, niin huonompikin laatu tulee mureaksi.
Ja mitä huonommasta kohtaa liha on, sen maukkaampaa siitä tulee. Paistia tuli sen verran, että syömme sitä myös huomenna. Kolmasosa meni pakastimeen ja se annos syödään myöhemmin.

Sorruimme siis illansuussa ylensyömisen syntiin. Eikä ollut ensimmäinen kerta tällä reissulla, elopaino on kasvanut pari kiloa.
Onneksi kunto on myös noussut, joten jaksanen taas huomenna kantaa lihakseni metsäreissulla.

Paluumatka suunniteltu

Kun edellisestä suunnistuksesta on jo kaksi vuorokautta, niin lähdin aamutuimaan juoksemaan. Toista tuntia sain aikaa kulumaan ja matkaakin taittui yli yhdeksän kilometriä.

Puolen päivän jälkeen lähdimme Orihuelaan. Siellä oli keskiaikaismarkkinat. Ne olivat joen partaalla kaupungin keskustassa. Kaupunki oli täynnä autoja ja ihmisiä. Löysimme invaparkin keskeltä kaupunkia ja pysäköimme siihen. Google ilmoitti, että markkinoille on matkaa vielä noin 500 metriä.

Ulla ilmoitti, että jatketaan hakemista, jospa löytyisi lähempää paikka.
Kiertelimme kaupungin keskustaa. Mitään vapaata paikkaa emme löytäneet. Aikansa rattia väännettyämme, vaimo antoi periksi ja ilmoitti, että tämä kaupunki on nähty.
Ajoimme toista reittiä takaisin Torreviejaan ja siirryimme palvomaan aurinkoa parvekkeellemme. Aurinko porotti ja lämpötila oli varjossa 24 astetta. 

Illan hämärtyessä muistin, että lomamme täällä on ylittänyt puolen välin ja aloin suunnitella paluumatkaa.
Tutkin Tanskan suunnistustarjontaa maaliskuun puolen välin tietämissä. Ajattelin, että Odense olisi sopiva paikka käydä rasteilla. Sieltä pääsisi seuraavana päivänä Tukholmaan laivarantaan.

Laitoin kyselyn Odensen suunnistusseuralle heidän tarjonnastaan. Eivät luvanneet muuta kuin kiintorastit. Kerroin, että olen Espanjassa ja paluumatkalla olisi tarkoitus ajaa Tanskan läpi. Odensen neitsyt Laura vastasi, että ainoa tapahtuma silloin on kaksipäiväinen kisa Tanskan pohjoisimmassa niemessä. Kiitin häntä ja kerroin olevani ikuisesti kiitollinen hänen ystävällisyydestään.

Pienen keskustelun jälkeen Ullakin oli varsin suostuvainen tällaiseen järjestelyyn. 

Jätin vielä ilmoittautumatta kisoihin.

R.I.P. Jörkka

Yksi upeimmista suomalaispersoonista, Jörkka Donner, kuoli eilen iltapäivällä.
Jörn teki mitä tahtoi ja useimmiten sitä, mitä muut eivät tahtoneet hänen tekevän. 

Häntä vaivasi ääretön älykkyys ja ylimielisyys. Mutta kun hän oli parempi muita oikeastaan kaikessa mihin hän ryhtyi, niin väkisin sitä pitää itseään muita parempana – kun kerran on!

Mies kirjoitti muutaman kymmenen kirjaa. Hänen kynänsä ruoska osui moneen kohteeseen, aiheesta.
Hän ohjasi monia elokuvia, näytteli niissä useissa. Tosin ei hän mitään näytellyt, oli oma itsensä joka käänteessä.
Hän oli myös poliitikko. Kansanedustaja ja europarlamentaarikko. Edusti ainakin RKP:tä ja SDP:tä. 

Kun keskustelimme Ullan kanssa tänään Jörnin kuolemasta, niin vaimo totesi, että hän ja minä olemme samanlaisia paskiaisia. Välitämme vain itsestämme ja lapsemmekin ovat meille molemmille vain ilmaa. Molemmat olemme erittäin huonoja isiä.

Keskustelun jälkeen soitin Juhalle hoitaakseni edes jollakin tavalla tätä isän osaani. Janille en voinut soittaa, kun hän oli töissä. 

Kun kerroin Ullan lausunnot minusta ja Jörkasta Juhalle, niin hän totesi, ettei ihminen voisi parempaa rinnastusta saada. Hänenkin mielestä Jörn oli ihmisenä mitä hienoin ja kunnioitettavin. Sanoi, ettei tiennytkään kuinka paljon Ulla minua arvostaa.

Joo-o, en tiennyt minäkään…

Musta keskiviikko

Puhuivat eilen mustasta keskiviikosta Suomessa.
Monestakin syystä.

Ensimmäinen ja tärkein (ehkä?) oli se, että hallitus näyttää siltä, ettei se ymmärrä ja toimi Suomen talouden kuriin saattamiseksi.
Johtuuko se kyvyttömyydestä vai haluttomuudesta, aika näyttää. Ilmeisesti molemmista.

Toisaalta, kun kyseessä on punavihreä hallitus, niin saattaahan se olla, että ne tahallaan päästävät isänmaamme vapaaseen pudotukseen. Työttömyys nousee, elintaso laskee ja kaikkinainen aktiivisuus vähenee. Se tietää sitä, että päästöt ja ympäristön kuormittaminen vähenee ja maapallo pelastuu. Kiittäminen siitä yksin Suomen upealle feministihallitukselle.

Toinen synkkä asia on tämä kiinalainen pandemiaepidemia. Se leviää holtittomasti ja kuolleisuus on suurta. Tämän hetken arvio on, että noin kaksi prosenttia sairastuneista kuolee. Kalastaja Pentti Linkola toteaisi, että väestön väheneminen on oikeansuuntainen mutta riittämätön. 

Oikea ihmissopulien lukumäärä maapallolle olisi luokkaa alle yksi miljardi. Tämä koronavirus tuskin aiheuttaa niin suurta katoa. Vaan eihän sitä koskaan tiedä. Vasta on sen suhteen pintaa raapaistu ja tiedot taudin vakavuudesta ovat vielä riittämättömät.

Minulle tämä torstai oli musta. Tai pikemminkin loistava, kun voitin suunnistaessa kilpakaverini Niilon minuutilla suunnistusharjoituksissa. Tulokseni kuitenkin mitätöitiin, koska olin kiertänyt pohjoisen lenkin 4-5-6-7 väärässä järjestyksessä. Mutta ilmeisesti minun suuntani kiertää se lenkki oli vaativampi, joten olin moraalinen voittaja!