Kun edellisestä
suunnistuksesta on jo kaksi vuorokautta, niin lähdin aamutuimaan
juoksemaan. Toista tuntia sain aikaa kulumaan ja matkaakin taittui
yli yhdeksän kilometriä.
Puolen päivän jälkeen lähdimme Orihuelaan. Siellä oli keskiaikaismarkkinat. Ne olivat joen partaalla kaupungin keskustassa. Kaupunki oli täynnä autoja ja ihmisiä. Löysimme invaparkin keskeltä kaupunkia ja pysäköimme siihen. Google ilmoitti, että markkinoille on matkaa vielä noin 500 metriä.
Ulla ilmoitti, että jatketaan hakemista, jospa löytyisi lähempää paikka.
Kiertelimme kaupungin keskustaa. Mitään vapaata paikkaa emme löytäneet. Aikansa rattia väännettyämme, vaimo antoi periksi ja ilmoitti, että tämä kaupunki on nähty.
Ajoimme toista reittiä takaisin Torreviejaan ja siirryimme palvomaan aurinkoa parvekkeellemme. Aurinko porotti ja lämpötila oli varjossa 24 astetta.
Illan hämärtyessä muistin, että lomamme täällä on ylittänyt puolen välin ja aloin suunnitella paluumatkaa.
Tutkin Tanskan suunnistustarjontaa maaliskuun puolen välin tietämissä. Ajattelin, että Odense olisi sopiva paikka käydä rasteilla. Sieltä pääsisi seuraavana päivänä Tukholmaan laivarantaan.
Laitoin kyselyn Odensen suunnistusseuralle heidän tarjonnastaan. Eivät luvanneet muuta kuin kiintorastit. Kerroin, että olen Espanjassa ja paluumatkalla olisi tarkoitus ajaa Tanskan läpi. Odensen neitsyt Laura vastasi, että ainoa tapahtuma silloin on kaksipäiväinen kisa Tanskan pohjoisimmassa niemessä. Kiitin häntä ja kerroin olevani ikuisesti kiitollinen hänen ystävällisyydestään.
Pienen keskustelun jälkeen Ullakin oli varsin suostuvainen tällaiseen järjestelyyn.
Jätin
vielä ilmoittautumatta kisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti