Perjantaipullo

Markkinapäivä, emännän piti päästä uudelleen parjantaimarkkinoille. Se on halpaa huvia meikäläiselle. Tunnin kävelyn jälkeen Ulla ilmoitti, kun mitään ei ole ostettu, että jotain hänen pitää saada. Avasin ohuen lompakkoni ja annoi hänelle viiden euron setelin. Sanoin, että laita nyt elämä risaiseksi ja tuhlaa tämä.

Joku saattaisi tätä epäillä, mutta totta joka sana. Tämä tuhlarien kuningatar laittoi vitosen sileäksi ja osti sillä jonkin huivin.

Iltapäivällä olimme sopineet Pekan kanssa lounaan Svenska Hörnetissä. Olin tilannut meille pöydän nimelläni, mutta täällä se saatetaan kuulla miksi tahansa. Meille tarjottiin kahtakin pöytää, toinen ulkona, toinen sisällä. Istuimme ensin ulkoruokintaan, mutta pohjoisten vihurien tuivertaessa vaihdoimme nimemme sisäpöytään. Ensi kerralla kaveri lupasi muistaa nimemme oikein!

Lounas oli vanhastaan tuttu, kiinteä osuus oli hiukan sitä sun tätä, mutta juomapuoli oli täällä tuttua ja runsasta. Minä jouduin hiukan autokuskina passailemaan.
Lounaan jälkeen ajoin meidät kotiovelle, jätin auton kadulle ja siirryimme sitten naapurikorttelin lähikapakkaan yömyssylle.

Olimme aterian aikana Pekan kanssa havainneet palvelleemme kuninkaallisessa Mittauspatteristossa varusmiesaikamme. Siitähän juttua riitti niin, että porukkamme suulain eli Ulla, jäi välillä vähemmistöön. 

Parin paikallisen gintonicin jälkeen kyllä hänenkin vuoronsa koitti! Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että ensimmäinen GT oli suurin piirtein samanlaista kuin kotimaassamme, mutta toiseen ei oikein tahtonut enää Tonicia riittää...

Ilta kului rattoisasti, mutta auto jäi jostakin syystä yöksi kadulle autotallin asemasta!