Kahdeskymmenes!

Vaikka täällä ollaan vielä pari viikkoa kuluttamassa Torreviejan katuja ja kapakoita, niin pikku hiljaa alkaa hyvästi jättöjen aika.

Aamun suunnistus oli Guardamar del Seguran rannan dyyneillä. Guardamar on lomaparatiisi, joka on rakennettu Segura-joen suiston eteläpuolelle. Kaupungin sydän on vanhaa ja ympärille on noussut korkeita kerrostaloja loma-asunnoiksi.
Kolme vuotta sitten täällä talvea viettäessämme tutustuin myös kaupungin sairaalaan. 

Nytkin täällä mukana oleva Niilo hakkasi päätään rantadyynien istutettuun mäntyyn. Niiden kuivunet alaoksat ovat sellaisia, että jos niiden katkenneeseen oksantynkään törmää, niin häviölle jää noin kuusi-nolla. Niilo yritti silloin alittaa katkenutta oksantynkää, mutta aliarvioi pituutensa. Seurauksena oli kymmenen senttiä pitkä syvä avohaava, jota käytiin paikkaamassa täällä sairaalassa. 

Olin paikalla, kun kun lääkäri nitoi haavan umpeen runsaalla kymmenellä teräsniitillä. Ne ammuttiin paikoilleen niittipyssyllä. Niilo muisteli sitä vielä tällä reissulla kertoillen, että hiukan se kopsahti kun niitti osui kalloon. Onneksi ollaan Niilon kanssa kovapäisiä!

Tänään oli viides kisa samoilla rasteilla. Tulosuunta on sentään rasteille eri ja usein on joutunut etsimään tuttuakin rastipistettä. Tänään sentään jätin maastolle hyvästit puhtaalla suunnistuksella. Vauhti oli harvakäyntisellä dieselmoottorilla suhteellisen hidasta.

Aika näyttää tullaanko tänne vielä joskus vai olisiko aika siirtää talven suunnistusleiri Madridin ympäristöön tai peräti Portugaliin. Sen maastoja monet ovat kehuneet...

Otsikkoon palatakseni, tämänpäiväinen oli vuoden kahdeskymmenes suunnistus.
Hulluja on moneen lähtöön.
Mutta hulluna on helppo olla! 😂