Tyrkky

Kun olin lukenut mukaan ottamani kirjat, tutustuin kämpän hyllyssä olevaan kirjastoon.

Ensin tartuin Lasse Lehtisen kirjaan Valkoinen ihmissyöjä. Se on Lehtisen ensimmäisiä kirjoitelmia ja täytyy sanoa, että mies on viime vuosina parantanut kirjoittamistaan kuin sika juoksuaan. Kirja oli vuodelta -86. Silloin sai vielä kirjoittaa, että neekeri on neekeri. 

Sitten tartuin astetta raskaampaan lukemiseen.
Kaikki minun ikäiseni ihmiset tietävät, kuka on Maarit Tyrkkö ja millainen oli hänen suhteensa Urho Kekkoseen.
Mitään tarkempaa tietoa ei minulla ollut ennen kuin luin tämän kirjan.
Muistan kyllä kuulleeni sanonnan, että Maarit Tyrkkö on tyrkky.

Kirja Tyttö ja nauhuri kertoo Maaritin vaiheista 70-luvun alusta aina vuoteen -75, jolloin Kekkonen isännöi ETYK-kokousta.
Nuorena tyttönä Maarit oli innokas tutustumaan tunnettuihin ihmisiin. Uutterasti hän teki työtä saadakseen niihin kontaktin, hän käytti siihen asemaansa Suomen Kuvalehden avustavana toimittajana. Hän kertoo käsittääkseni rehellisesti miten hän toimi. Hän loi suhteita vanhempiin valtiomiehiin lähettämällä heille kirjeitä ja kukkasia. Ja pääsi usein päämääräänsä eli tekemään haastattelun. Ylpeänä hän luettelee kaikki nämä kontaktit kirjassaan.

Näin hän toimi myös Kekkosen kanssa. Lukemattomat olivat ne yhteydenotot, kirjeet ja kukkaset, joita hän Urkille lähetteli. Ja vanha, juuri leskeksi jäänyt mies oli avoin nuoren naisen kuhertelulle. Siitä alkoi ystävyys ja lämmin suhde Maaritin ja häntä viisikymmentä vuotta vanhemman Kekkosen välillä.

Kirjan luettuani voin todeta, että kirjoittajan saama lempinimi Tyrkky on täysin aiheellinen.