Kuten
olen aiemmin kertonut, olemme aloittaneet viikonlopun käymällä
syömässä perjantaisin ruotsalaisten kanssa päivällistä. Siellä
missä alkupalaksi tarjotaan sill
och nubbe.
Koska ravintola on suhteellisen pieni, niin olen sieltä aina varannut pöydän etukäteen. Ensimmäisellä kerralla kerroin nimekseni Ilkka Lainema. Sehän ei mennyt millään perille, mutta joku Jukka Laine on tavannut nimensä heille niin monta kertaa, että se sopi ravintolan englantia puhuvalle kaverille.
Tänään kun soitin ja kerroin nimeni (käytän sujuvasti jo nimeä Jukka Laine) niin kaveri toivotti iloisesti welcome tomorrow, Jukka Laine.
Pitäisikö vaihtaa etunimeä? Täällä Väimeren maissa kun eivät osaa millään kirjoittaa oikein etunimeäni – se on aina muodossa Ilka yhdellä koolla. Mutta tuon Jukan ne osaavat tehdä kahdella koolla – vaikka tässä lauseessa itse jätin sen toisen koon pois! Elämä on vaikeaa!
Myös suunnistus on ollut hieman vaikeaa.
Viime kisoissa olen tehnyt ainakin yhden isomman virheen. Sen ovat varmaan järjestäjätkin huomanneet, sain tänään kartan, jossa oli täsmälleen sama rata kuin kolme viikkoa sitten. Tosin silloin minut hylättiin, koska olin kiertänyt yhden perhoslenkin väärässä järjestyksessä.
Tänään sain hyväksytyn suorituksen eikä mitään isompaa pummia tullut tehdyksi. Ja aikani oli minuuttia parempi kuin kolme viikkoa sitten. Silloinkin pummien määrä oli yhtä pieni kuin tänään.
Joten kuntoni on
noussut kolme prosenttia kolmessa viikossa. Tällä vauhdilla kunto
siis nousee sata prosenttia noin kahdessa vuodessa.
Sitä odotellessa...
Sitä odotellessa...
Harjoitusten järjestäjä o-travel.com julkaisi netissä kuvia karttojen jaosta. Minäkin pääsin esille - linssilude kun olen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti