Pandemia?

Kaikki tiedoituskanavat, radio, TV, lehdistö ja some pursuavat tietoa korona-viruksesta.
Meitä on maapallolla noin seitsemän miljardia ihmistä.
Tästä määrästä on muutama kymmenen tuhatta ihmistä sairastunut ja muutama sata kuollut.
Verrattuna kokonaismääräämme se on turkasen vähän.

Kaiken lisäksi kuolleisuus prosentuaalisesti on verrattuna taannoiseen Sars-virukseen pieni.
Aivan normaali kausi-influenssa tappaa moninkertaisen määrän ihmisiä joka vuosi. Siitä ei kukaan jaksa kirjoittaa. Se tunnetaan ja tiedetään.

Korona on tuntematon ja siksi se pelottaa. Ja lehdet lietsovat pelkoa, niiden levikki tarvitsee tällaisia juttuja. Ja lääketeollisuus kaipaa uusia rokotteita myytäväksi ja lihottamaan heidän muutenkin muhkeaa kassavirtaansa.

Ikäni puolesta alan kuulua riskiryhmään, joka saattaa poistua jonkun viruksen korjaamana tuonpuoleiseen. En kyllä osaa pelätä kuolemaa yleensäkään enkä ainakaan tämän viruksen aiheuttamana. Toki tiedän kuolevani jonain päivänä. Se on varmaa se!

Ainoa asia, joka minua askarruttaa tässä, on se että pelkojen lisääntyessä ylireagoidaan ja aletaan sulkea rajoja ja liikennettä rajoitetaan.
Paluumatka alkaa puolentoista viikon päästä ja alan jo ihan tosissani toivoa pääseväni matkaan.

Eilen kävin viimeistä kertaa suunnistamassa Guardamarin dyyneillä ja mäntymetsissä. Sekoilin kolmella rastilla aivan tolkuttomasti ja kun olin ottanut itselleni pitkän reitin, niin aikaakin kului pitkälti toista tuntia. Se alkoi painaa jaloissa, kun eilen lämpötila ylitti hellerajan.
Ehkä se oli hyväksi tämä epäonnistuminen, ei tule hetkeen isompaa kaipuuta näihin maisemiin.