Manian poistaminen

Viime syksynä yksi naapurini, joka pelaa Pokemonia, esitteli minulle tilannettaan ja pelin uutuuksia. Varsin ylpeä hän oli siitä pokemonista, joka esiintyy vain Japanissa – oli työmatkallaan sellaisen laittanut pakettiin.

Olin ollut varmaan vuoden verran kuivilla, mutta lähdin uudelleen mukaan tähän hullutukseen. Kännykkä oli taas tiiviisti mukanani kaikilla lenkeillä ja peliä tuli pelattua niin intensiivisesti, että välillä liikenteen seuraaminen tuotti vaikeuksia. 

Tänään aamulenkillä siirryin uudelle tasolle, tason numero on 32. Olin jo aiemmin päättänyt, että sen saavutettuani vetäydyn pelistä. 393 pokemonia tuli pyydystettyä. Pelin kanssa käveltyjä kilometrejä en löytänyt, mutta kyllä niitä tuhansia on. Kuvassa näkyvät kilometrit on liikuttu tämän viikon aikana. 

Olo on helpottunut, nyt voi katsella ympärilleen uusilla silmillä. Näkee maisemia, ihmisiä, rakennuksia ja nyt kevään koittaessa lintuja aivan eri tavalla.

Sanoisin, että hieno päätös. Ja kestävä. Tosin joku viisas on sanonut: never say never!