Aina ei voi voittaa

Tänään oli kello soimassa kuudelta aamulla.
Ei ehtinyt soimaan, kun viisi minuuttia ennen avasin silmäni ja katsoin onko vielä yö.

Sain jopa ensimmäisen vaimoni ylös niin aikaisin, että puoli yhdeksältä olimme matkalla kohti Alhama de Murciaa. Kyseinen pikkukaupunki Murcian lähellä ei itse asiassa kauheasti meitä vetänyt puoleensa. Syy arvovaltaiseen vierailuumme oli siellä järjestettävä suunnistuskilpailu.

Viitisen sataa suunnistajaa oli kokoontunut paikalle etsimään rasteja vuoren rinteen kivikoissa. Ullan silmiin pisti se, että paikalla oli paljon nuoria suunnistajan alkuja. Hän totesi, että isät ja lapset lähtivät metsään, äidit jäivät jännittämään kilpailukeskukseen. Me pääsimme onneksi ajamaan ihan lähtöpaikan viereen, niin Ullakin pääsi pitkästä aikaa hengittämään kisailmaa. Tosin hän jälkeenpäin ilmoitti, että kyllä tämä kokemus riittää muutamaksi vuodeksi.

Minä etenin hissukseen kivikossa nilkkojani varoen. Ilkan nilkoilla ei tässä maastossa juosta kovaa. Mutta tarkka työ palkitsi kakkossijalla kansainvälisessä kisassa sarjassa M-65. Ylivoimaiseen voittoon sarjassamme eteni Niilo Butilkin Savon sydänmailta. Minulle aivan käsittämättömään vauhtiin mies tuolla pääsi.
Kansainvälisyyttä täällä edusti neljä suomalaista ja kaksi norjalaista suunnistajaa.

Paluumatka teimme moottoriteiden asemasta pieniä vuoristoteitä ajellen. Korkeimmillaan nousimme noin 500 metrin korkeuteen, mutta kyllä sielläkin henki salpautui kahdestakin syystä. Välillä pudotukset tien sivussa olivat melkoisia ja kunnon suojakaiteiden puuttuminen lisäsi jännittävyyttä.
Toinen seikka oli se, että tiet olivat varsin heikossa kunnossa. 

Tämä on sellaista seutua, josta kansa on kadonnut kaupunkeihin ja vanhat rakennukset ovat jääneet oman onnensa nojaan. Pysyvät kyllä kauemmin pystyssä kuin Suomen selkosilla. Kivi rapautuu hitaammin kuin puu lahoaa. Mutta kyllä täälläkin näkee mikä on syrjäseutujen kohtalo. Maailma kaupungistuu.

Kuvat:
1. Suunnistuskartta ja reitti
2. Mantelipuut kukkivat edelleen
3. Vuoristokylän historiaa
4. Hehtaarien suuruinen aurinkopaneeli keskellä ei mitään