Tirkistelypäivä

Taas alkoi uusi työviikko.

Kymmeneltä olin työpaikalla. Yleensä meitä on ollut jonottamassa karttaa parikymmentä rastinetsijää.
Ilmeisesti Ruotsissakin on nyt lomaviikko ja nuoria ruotsalaissuunnistajia oli paikalla varmaan satakunta.

Rastipisteet olivat pitkälti samoja kuin kahdella edellisellä kerralla, kun olen täällä edellisviikkoina suunnistanut. Mutta kun rastien järjestys on totaalisesti erilainen, niin ei niistä vanhoista ollut paljoa apua. Päinvastoin, olin käynyt kahdesti reitin kakkosrastilla aikaisemmin ja molemmilla kerroilla hain sitä rastia pari minuuttia. Tänään aikaa taisi hukkua kolme – menin ensin aivan rastin vierestä ohi, mutta lippu oli piilossa enkä nähnyt sitä. 

Kotona päiväkahvia juodessani katsoin ulos ikkunasta vastapäiselle parvekkeelle. Siellä asustaa yksinäinen nainen, jolla on tapana heräillä puolen päivän aikoihin. Tekee jotain sellaista työtä, jossa illat ovat pitkiä.
Nyt tämä sutjakka neitonen oli parvekkeellaan vajavaisesti puettuna. Päällään sellainen rintojen alle ylettyvä toppi. Neiti siellä kääntyili ja kiemurteli kuvaten itseään. Välillä hän kääntyi meidän suuntaamme esitellen toppiaan nostaen hyvin muodostunut rintavarustustaan. Samalla kuvaten sitä hieman paremmassa valossa. 

Päättelimme vaimon kanssa, että hän suorittaa työhönsä liittyvää mainoskuvausta.

Illalla menimme aterioimaan rantaan.
Rohkenimme astua sisään kiinalaiseen ravintolaan. Toivomme, että henkilökunta ei ole käynyt kiinalaista uutta vuotta viettämässä pahimmilla virusalueilla.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli niin paljon, että toimme mukanamme huomisen ruuan dogbagissä.