Nimittäin suunnistamaan puhtaasti.
Tänään radalla oli yhdeksän rastia ja maali. Maali oli myös suunnistettava rastipiste.
Ensimmäiset yhdeksän rastia suunnistin puhtaasti eikä vauhdissakaan ollut valittamista.
Maaliin oli kolme mahdollisuutta edetä.
Suoraan, mutta se oli niin pusikkoista maastoa, että siinä ei olisi pystynyt etenemään kunnolla.
Toinen mahdollisuus olisi ollut mennä rannan puolelle avoimeen maastoon – se taas olisi ollut hienoa upottavaa hietaa, joten hylkäsin senkin.
Kolmas oli sitten valitsemani reitti metsän kautta. Olin niin itseeni tyytyväinen, että lopetin kartan luvun ja se kostautui raa’asti. Tulin alas mäeltä liian aikaisin ja kiertelin tiheikköjä löytämättä rastilippua. Aikani kun olin törmäillyt pusikkoihin ja lyönyt päätäni Espanjan mäntyyn, ymmärsin missä olen ja kävin leimaamassa maalissa.
Winsplitsin ajanotto-ohjelma ilmoitti, että pummini oli lähes viisi minuuttia, tarkka aika 4:46.
Suunnistuksessa lasketaan aika lähdön ja maalin välillä. Pummeja ei saa vähentää.
Vaan olen sentään joskus pärjännyt, kun toiset ovat unohtaneet suunnistaa loppuun asti. Viimeksi niin kävi kolme viikkoa sitten Aguilasin kisassa, joka oli ihan oikea kansainvälinen kilpailu.
Siellä olin toiseksi viimeisellä rastilla 150 metriä ennen maalia kisassa kolmantena, mutta maalissa ykkösenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti