Ulla on nyt kaksi yötä ollut kotihoidossa.
Minä olen saanut harjoitella sairaanhoitajan ammattia.Täytyy todeta, että on se ollut hyvä asia, etten sille linjalle lähtenyt aikoinani, kun opettajat potkivat minut maailmalle lukion toisen luokan jälkeen!
Kyllä päivä sairaanhoitajana on huomattavasti rankempaa kuin maratonin juoksu. Fyysisesti samaa luokkaa, mutta henkisesti paljon raskaampaa.
Tänä aamuna rouva oli jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Alan pikkuhiljaa uskoa, että me molemmat selviämme hengissä tästä.
Toisaalta alan myös ymmärtää niitä sairaanhoitajia, jotka päättävät vaivuttaa ikiuneen hoidettavansa – tai itsensä!
Kaiken lisäksi minulla on sairaalakammo. Kun astun sairaalan ovesta sisään niin jalkani muuttuvat hyytelöksi, hengitys tihenee, pulssi nousee ja verenpaine kohoaa yli kahdensadan.
Nyt kotini on muuttunut sairaalaksi niin tapahtuu vähän samaa.
Kotini on linnani sanonnan voin pikku hiljaa muuttaa muotoon Kotini on Kakolani!
 |
| Kuvakaappaus diakonissalaitoksen sivuilta. Siinä ei siis esiinny Ulla ja minä. Eikä meillä esiinny noin maireita hymyjä! 😘 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti