Uusinta!

Sen verran pahasti sunnuntainen suunnistusharjoitus otti luonnon päälle, että tänään menin uudestaan samoille seuduille kartan ja kompassin kanssa.

Sain jopa Ullan mukaani, kun kehuin kilpailukeskuksen ympäristöä. Se on luonnonpuistoa ja sinne on rakennettu virkistysalue. Siellä on runsaasti pöytiä istuimineen sekä vesialtaita ja muuta mukavaa lapsiperheiden käyttöön. Näin talvella siellä oli runsaasti koiran ulkoiluttajia ja työmiehiä rakentamassa uutta ja parantelemassa vanhoja rakenteita.

Jätin Ullan viettämään aurinkoista ja lämmintä päivää ja lähdin itse hikoilemaan metsään.
Lähtö tapahtui ihan maalin lounaispuolelta. Laitoin kellon käymään ja ensimmäiseksi sain kavuta jyrkän rinteen varsinaiselle lähtöpaikalle.
Suunnistus oli paljon helpompaa nyt kun olin jo kertaalleen reitin kiertänyt. Silti pieniä hapuiluja tuli, mutta virheet varmaan jäivät minuutin luokkaan.

Vertasin aikaani kaksi viikkoa sitten pidetyn kilpailun tuloksiin. Olisin hävinnyt voittajalle Miettisen Kakelle kuutisen minuuttia, vaikka tunsin reitin. Sijoitukseni olisi kisassa ollut kolmas, osanottajia sarjassa oli seitsemän – siis minä olin nyt kahdeksas.
Voittaja on Suomen rankissa sijalla kolmenkymmenen parhaan joukossa, joten ihme ei häviöni ollut.

Matkalla pysähdyin ottamaan kuvan keskellä ei mitään olleesta vanhasta linnasta. Nyt se hylätty ja asumaton, mutta kaipa sillä joskus on ollut asukkaitakin.

Linna keskellä aavikkoa!

Päivän reitti:

Vaikeaa on!

Toista kuukautta on jo oltu reissussa ja tähän vieraissa nukkumiseen alkaa jo tottua. 

Ainoa joka ei totu, on nieleminen. Vanhemmiten on nielu alkanut pykiä. Normaali ruoka ja juomat menevät kyllä kurkusta alas ihan ongelmitta. Mutta käytän sellaisia Omega3-pillereitä, jotka ovat kooltaan aika isoja, niin ne teettävät töitä.

Kotona juon aamulla ensin lasillisen kylmää vettä ja sen jälkeen toisen kanssa otan nämä pillerit. Reissussa unohtuu se ensimmäinen lasillinen aamulla. Illalla kyllä menee yksi jo toinenkin sujuvasti! 

Pilleri jää siten aika usein kiinni ruokatorveen eikä mene eteenpäin edes litralla vettä. Sitten otan jugurttipurkin, lisään siihen mysliä ja tämän coctailin kanssa houkuttelen nielun toimimaan. Toistaiseksi olen onnistunut. Mutta kun ikää kertyy ja toiminnot hidastuvat, niin saattaa olla, että ruokatorvi tukkeutuu lopullisesti. Sitten saatan päästä ihannepainoon varsin nopeasti! Eli jos blogikirjoittaminen loppuu yhtäkkiä, niin elintoiminnot ovat myös loppuneet.

Eihän se ruuan alasmeno niin kauheasti murehduta. Mutta jos lääkärin määräämä joka päiväinen olutannokseni ei laskeudu oikeaan paikkaan, niin sitten on vitsit vähissä. Vaikka ei tämä elämä nykyään niin hirveän hauskaa ole muutenkaan.

Toista se oli silloin, kun Suomessa hallitsi Kekkonen ja Neuvostoliitossa Brezhnev!
Oli edes Kekkosvitsit.
Eihän tuosta Niinistöstä kukaan jaksa mitään vitsiä vääntää. Ei, vaikka kannatusprosentit ovat samaa luokkaa kuin Brezhnevillä, siellä 96 prosentin tietämissä.

Kuutamolla

Katsoin eilen illalla netistä joitain kuvia täysikuusta. Kävin illalla tarkistamassa talomme kattotasanteelta, miltä se näyttää täältä. Ei näyttänyt miltään, vaikka auringonlaskusta oli jo vierähtänyt kolmisen tuntia. Kuu oli hävinnyt!

Heräsin aikaisin aamulla ja päätin ennen aamukahvia käydä parvekkeella katsomassa, joko se kuu on tullut näkyviin. Hiukan olin huolestunut, jospa ilmaston lämpeneminen olisi ajanut sen jonkun paremman planeetan kiertoradalle!

Siellähän se möllötti vielä aika korkealla, kun auringonnousuun oli aikaa puolitoista tuntia.
Hain kameran ja otin siitä muutaman kuvan. Ilma oli hyvä kuvaamiseen, kylmä yö oli poistanut kosteuden ilmakehästä. Tähtien katsojat sanoisivat, että oli hyvä keli kaukaistenkin kohteiden havannointiin.

Alla malliksi yksi kuva käsivaralla otettuna. Kamera on hyvä, paljon parempi kuin kuvaaja.

Täydellinen katastrofi

Lähdin aamulla suunnistamaan.

Siellä oli kova joukko suomalaisia urhoja ja yksi hehkeä neito kiertämässä parin viikon takaisen suunnistuskilpailun rataa. Rasteilla ei ollut rastilippuja, mutta puissa roikkui pari värillistä nauhaa kertomassa, että olet oikeassa paikassa.

Kolme ensimmäistä rastia löytyivät ihan suosiolla, vaikka kakkosella lähdin polulta liian aikaisin etsimään rastia.
Kun lähestyin nelosrastia menin väärää isoa notkoa alas. 

Tulin aukealle paikalle ja uskoin olevani rastin lounaispuolella. Kompassi näytti siten ihan väärään suuntaan ja pyörin ympyrää kunnes paikalle tuli seurueemme neito. 

Kysyin häneltä voisiko hän ystävällisesti kertoa, missä olemme. Hän kertoi, mutta kertoi kyllä väärän paikan!

Aikani pyörittyäni sain uskon siitä missä olen ja otin suunnan neloselle. Sieltä palasin äskeiselle pyörähtelypaikalle ja kävin hakemassa rastit 5, 6, 7 ja 8.
Ysiäkin pyörähtelin, mutta kaksi seuraavaa rastia löysin ihmeen hyvin.
Matkalla rastille 12 menetin taas otteeni täydellisesti. 

Ilmeisesti sitä kompassia saisi hiukan useammin vilkaista, kun en näköjään enää osaa suunnistaa karttaa lukemalla.

Muu porukka odotti minua tiellä rastin 13 jälkeen ja lopetin homman siihen.
Olin nöyryytetty mutten nöyrä. Lisäksi hieman harmistunut, vaikka olisi tunteelleni suomenkielessä parempikin sana.

Lentäminen on hengenvaarallista

Iranilaiset ystävämme pudottivat pari päivää sitten venäläisellä torjuntaohjuksella ukrainalaisen matkustajakoneen, joka oli valmistettu Amerikassa. 

Vaikka koneessa oli transponderi päällä, niin sitä Iranin puolustajat eivät havainneet. Sormi oli herkässä liipasimella, kun olivat itse neljä tuntia aikaisemmin lähettäneet ohjuspommeja amerikkalaisten tukikohtaan Irakissa. 

Aluksi rättipäät kielsivät jyrkästi, että heillä olisi ollut mitään asiaa koneen tuhoutumiseen.
Mutta kaikki tosiasiat ja havainnot todistivat, että koneeseen oli iskeytynyt ohjus, niin tänään sieltä tuli ilmoitus, että he olivat vahingossa ampuneet matkustajakoneen alas. Vajaat kaksisataa ihmistä kuoli, rauha heidän muistolleen.

Iranin päämies on soittanut Ukrainan presidentille ja pyytänyt tapahtumaa anteeksi. Ja ilmoittanut, että syylliset saavat ansaitsemansa rangaistuksen.
Islamilaisessa maailmassa se kait tarkoittaa sitä, että ampuja saa kuolemanrangaistuksen ja taivaaseen päästyään kolmekymmentä neitsyttä seurakseen.

Hyvä niin. Eniten ihmetyttää, että pari viime päivää Trump on ollut ihan hiljaa. Onko hänestä tullut diplomaatti ja valtiomies yhdessä yössä.
Vai onko hän pakkopaidassa tai sairaalassa hoidettavana keuhkokuumeesta – tämä lienee todennäköisempää kuin muuntuminen yhdessä yössä valtiomieheksi.

Markkinahumussa

Olimme suunnitelleet menevämme Torreviejan perjantaimarkkinoille tänään. Ulla kuitenkin ilmoitti olevansa väsynyt – suomeksi laiska. Tai sitten eilinen päivä ja matka Santa Polaan ja Alicanten naapuriin rasitti vielä.

Yhdessä olisimme menneet markkinoille autolla, koska matkaa on jalkaisin yli kaksi kilometriä. Mutta lähdin tekemään aamukävelyäni ja suuntasin sen Välimeren rannan asemasta markkinoille. Kolmen vuoden takaisesta paikka oli vaihtunut avaraan asvaltoituun kenttään moottoritien lähellä. Kävelymatka sinne kulki hiukan rapistuneen asuntoalueen ja sen jälkeen liikealueen läpi. Viimeksimainitulla oli autoliikkeitä ja -korjaamoja, keskusvarastoja ja sen tapaista toimintaa.

Markkina-alue oli hehtaarien laajuinen ja hyvin väljästi oli putiikit sinne sijoitettu. Samat myyjät kojuineen kiertävät tämän alueen muissa kaupungeissa viikko-ohjelmiensa mukaisesti. Ei tullut sellaista normaalia tunnetta kuin näillä basaareilla yleensä. Niillä, joissa tungos on valtava ja koko ajan on sellainen tunne, että tummaihoisen poikalapsen käsi hamuaa lompakkoani.

Tavaraa oli paljon ja ostajiakin kohtuullisesti. Useimmilla oli mukanaan vedettävä kaksipyöräinen laukku ja kyllä niissä ostoksia näkyi. Itse en ryhtynyt tekemään kauppaa, hyvin riitti kun silmäilin tavaraa ja ostajia.

Iltapäivällä kävimme kauppareissulla. Samalla matkalla söimme lounaan Mercadonan vieressä olevassa Pato Pekin-nimisessä kiinalaisessa ravintolassa. Kahdeksalla eurolla sai oikein hyvää ruokaa ja runsaasti. Hintaan sisältyi tuoppi olutta tai puoli kannua viiniä. Olimme täällä käyneet reissullamme kolme vuotta sitten ja muistimme, että paikka oli käymisen arvoinen. Ja palvelu ystävällistä. Varmasti käymme paikassa vielä useasti.

Kolmas maailmansota vältetty?

Tämä vähälahjaisen teini-ikäisen poikalapsen oloinen Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump yritti saada aloitetuksi kolmannen maailmansodan. Hän posautti taivaan tuuliin iranilaisen sotilaskomentaja Suleimanin ohjusiskulla.

Suleimani oli terroristi ja ansaitsi tulla ammutuksi, ei siinä mitään. Mutta Trump olisi voinut järjestää homman hiukan toisella tavalla.
Nyt Iran kosti terroristin kuoleman ampumalla kasan ohjuksia amerikkalaisten tukikohtiin Irakissa. Ilmeisesti ne oli ohjattu tarkoituksella sellaisiin kohteisiin, että kuolonuhreja ei tullut, vaikka iranilaiset kertoivat alaisilleen, että 80 amerikkalaissotilasta oli saanut surmansa.

 Tällä ohjusiskulla iranilaiset säilyttivät kasvonsa ja kun kukaan ei kuollut, myös Trump saattaa jättää iskun kostamatta. Toivotaan ainakin niin.

Jos sotatoimet eivät saa jatkoa, niin valitettavasti Trump saa jatkoa, toisen kauden USA:n presidenttinä. Amerikkalaiset keskimäärin ovat yhtä tyhmiä ja valistumattomia kuin heidän nykyinen presidenttinsä. He äänestävät selvällä äänierolla Trumpin jatkokaudelle.

Johan Jörn Donner sanoi 60-luvulla, että Amerikassa asustaa tyhmänpulskea, uhoava kansakunta. Jos Donner olisi silloin tiennyt jotain Trumpista, hänen lausuntonsa olisi ollut jotakin paljon pahempaa ja häpäisevämpää.

Pitäisi oikein pyytää Jörkalta uutta mielipidettä amerikkalaisesta kansasta ja varsinkin heidän johtajastaan!