Äitienpäivä

Taas on se päivä vuodesta, jolloin muistellaan äitejä ja Äitiä. Vaikka kyllähän oma äiti palaa mieleen hieman useammin.

Omien lasteni äitiä muistin käymällä ensin kaupassa ostamassa marmeladia ja suklaaleivoksia. Samalla kävin ostamassa Herbes-voidetta itselleni, kun ylähuuli alkoi kukkimaan rakkoja.

Ehdin hyvin kotiin keittämään rouvalle aamukahvit ja tarjoilemaan sen keittiön pöydän ääreen.

Iltapäivällä Juha ja Anna tulivat onnittelemaan Ullaa. Teimme yhdessä maittavan aterian ja nautimme ennen sitä vanhemman poikamme joululahjaksi antamaa samppanjaa. Se oli säästynyt juhlahetkeä varten.

Äitienpäivän lisäksi oli muutakin juhlittavaa, mutta siitä enemmän tuonnempana.

Pääsin ulkoiluttamaan Gaiaa – jalkani kesti sen hyvin, vaikka piski on hieman väkivaltainen ja puolikuntoiselle vaikeasti hallittava.

Saimme lupauksen myös siitä, että saamme sen mökille hoidettavaksi ensi viikonvaihteessa. Sitten näemme, onko se vierailu palkinto vai rangaistus meille!

Maija kävi viemässä kukkia haudalle ja otti samalla kuvan.
Äitini jaksoi elää leskenä kolmekymmentäyhdeksän vuotta.
Ja avioliitossa vanhempani elivät vain hieman yli kolmekymmentä vuotta.
Siitäkin ajasta isäni oli rintamalla viisi vuotta puolustamassa Suomea.
Nyt sotivat ukrainalaiset ryssiä vastaan.
Ei ole helppoa elää venäläisten naapurina!

Kohti parempaa!

Kävin eilen fysioterapiassa viimeistelemässä kipeän pohkeen faskiavaivat.

Sain lähes terveen paperit ja totesimme, että pidämme nyt kesäloman ja katsomme, miten pärjään ilman hierontaa.

Sen kunniaksi lähdin pyörälenkille. Taas pääsin aloittamaan myötätuuleen. Ja paluumatka kovaan vastatuuleen otti taas voimille. Syke ei noussut kovin korkealle, mutta silti lenkki tuntui heikentyneissä lihaksissani.

Tänään tein päivälenkin kävellen kooten voimia tuleviin koitoksiin. Jaksoin pinnistellä ihan neljä kilometriä. Polvi ja pohje kestivät ja klenkkaaminen oli selkeästi vähäisempää.

Nyt vaikuttaa siltä, että pitää ilmoittautua Turku Rogaining Sprint kilpailuun tämän kuun lopussa.
Pakkohan sinne on mennä ja tehdä lenkki vaikka kävellen. Olen ollut mukana jokaisessa kilpailun alusta saakka, joten ei sitä voi väliin jättää, jos omilla tolpilla pystyy liikkumaan.

Kiertosuunta vastapäivään.
Tuuli lännestä.

Kaalilaatikkoa loihtimassa

Kun tuuli oli vain 5 m/s ja etelästä, lähdin pyöräilemään. Lähdin kohti Piikkiötä, se on kaakossa ja siten lievään vastatuuleen. Vauhti oli hyvää ja kulku kevyttä.

Pysähdyin juomaan, samalla tarkistin akun latauksen.
Akku oli hyytynyt, siis ei minulta vaan pyörältä!

Olen tämän jalkavamman takia polkenut Normal-asetuksella ja sehän kuluttaa enemmän akkua kuin Eco-asento, jolla normaalisti poljen.

En ennen lähtöä tarkistanut, miten pitkän lenkin pystyy tekemään. Nyt se näytti, että Eco-asetuksella pystyy ajamaan 12 km.

Paluumatka oli yllättäen vastatuuleen, piti palata akkua säästellen. Mutta kun piti säästellä myös polvea, niin hiljaa oli tultava. Ja välillä ilman avustusta.

Oikaisin hiukan ja pääsin kotiin ja akussa vielä varausta 3 km jäljellä.

Lenkin jälkeen Ulla lähetti minut kauppaan ostamaan tarpeet kaalilaatikkoon.

Hän aloitti ruuan tekemisen ottamalla esiin ostamani kaalin. Se oli iso ja kova, niin rouva huusi minut auttamaan. Sitten siinä kävi luonnollisesti niin, että emäntä otti työnjohtotehtävät itselleen ja minä sain tehdä sen sapuskan alusta loppuun. Hyvien neuvojen säestyksellä.

Hiukan lisäsin omasta päästä hyppysen sitä sun tätä yli ohjeen.

Ja kun puolentoista tunnin jälkeen maistoin valmista laatikkoa, niin totesin, että tästähän tuli paljon parempi kuin rouvan tekemät laatikot.

Sitä ei kyllä passaa HPJ:lle kertoa, sittenhän saisin tämänkin postin kokonaan itselleni.

Hyvännäköinen ja maukas!

Vanhuksista pidetään huolta!

Palasimme jo tänä iltana kotiin. Tein kahtena päivänä puuhommia pari kolme tuntia päivässä. Lisäksi kävelin molempina päivinä yli kolmen kilometrin lenkin.

Ja talven ongelmat jalassa ovat heikentäneet kuntoa roimasti. Ei vaan jaksa!

Kotona odotti postia, siellä oli myös kirje/opas Ikäinstituutista.
Siinä opetettiin 75 vuotta täyttäneitä paremmille elintavoille ja liikkumaan enemmän kuin ennen.

Siinä mm. kysyttiin, onko kauppakassin nostaminen, huoneen poikki kävely, portaissa kävely ja tuolista ylösnouseminen vaikeaa. Ei ole minulle vielä.

Mutta viimeisestä testistä en selvinnyt kuivin jaloin. Kysymys kuului: olenko kaatunut viimeisen vuoden aikana.
Herra nähköön, olen ja monta kertaa. Kerran hiihtäessä ja lukuisia kertoja suunnistaessa.

Kehottivat lisäämään liikuntaa, niin kyllä se siitä lutviutuu.
Nyt tuolla mökillä liikuin ja kuntoilin oikein kunnolla.
Palkinnoksi sain reidet hapoille ja tärisemään väsymyksestä.

Ei se ole helppoa meillä vanhuksilla, vaikka kannustavia kirjeitä lähettävätkin!

Tässä loppulause ja ohjeet loppuelämää varten! 😘

Kevättä ilmassa

Miellyttävä kevätsää Nauvossa. T=6 astetta, tuuli 10–12 metriä sekunnissa. Aurinko sentään paistoi.

Hieno sää tehdä kolmen kilometrin kävelylenkki, se oli pisin kahteen viikkoon.

Kävimme Ullan kanssa Korppoon lauttarannassa. Siellä on valmiina valtava parkkialue Utön matkailijoille. Ja ilmeisesti uusi laiturikin on valmiina isoa lauttaa varten.

Sitten tein hiukan klapihommia eli siirtelin kuivia suojaan ja märkiä kuivumaan.

Lopuksi lämmitin saunan. Senkin tein oikein hyvin. Oli mukava mennä saunan lauteille ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Olemme siis lopettaneet saunomisen kotona. Kiukaassa ei siellä ole sähköä, joten hien pintaan saaminen on hieman vaikeaa.

Kamera oli koko ajan mukana, joten kuvia on taas esillä!

Yllättäen etelärinteen koivu pukkaa lehtiä tällä säällä.
Tuulen takia piti pitää oksaa paikallaan, jotta kuvan tarkkuus säilyy.

Kaksi ilmeisesti nuorta merikotkaa esittelivät lentotaitoaan, kun lämmitin saunaa.

Näytös jatkui ainakin puoli tuntia.

Jatkuu ja jatkuu...

Kettu lähti pakoon minua lähipellolta.

Vastavalokuva.
Tarkkasilmäinen huomaa, että kyseessä on isokoskelopariskunta.

Ensimmäisen löylyn jälkeen, tukka vielä pesemättä.
Ja sinä siellä takarivissä, kysyitkö että mikä tukka! 😋

Uuden veneen koeajo

Illalla kova tuuli tyyntyi ja pääsin koeajamaan uuden veneen.

Se on kevyt ja jumalattoman kiikkerä. Syksyllä tehdyn ruoppauksen jälkeen meillä ei ole laituria ja vein joen yli köyden. Ripustin sen kahden puun väliin sopivalle korkeudelle.
Köyden avulla pääsin varsin mukavasti veneeseen.

Sitten ongelma oli airojen kiinnittäminen, ne kun eivät ole ihan normaalisti kiinnitetyt. Sekin onnistui, enkä saanut venettä kaatumaan. En itseäni putoamaan veneestä – lähellä se kyllä oli.

Ruopatun väylän läpi ajaminen oli tarkkaa puuhaa, pieni ohjausvirhe, niin airo törmäsi rantaan.

Avomerelle kun pääsin, alkoi soutu sujua. Ja muutaman vedon jälkeen ymmärsin ottaa käyttöön liukupenkin. 

Tein runsaan kahden kilometrin lenkin rantoja hipoen. Tämän ikäisellä äijänkuvatuksella ei yläkroppa ja pää käänny enää kovin helposti. Kaipasin taustapeiliä avukseni.

Mutta mihinkään en sentään törmännyt ennen kuin saavuin omaan väylään. Menin metrin sivuun ja ajoin keulan saveen. Kesti hetken ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa.

Suurin ongelma oli veneestä nouseminen. Sain kyllä köydestä kiinni, mutta notkeuteni ei riittänyt nousemaan ylös. Erinäisten mutkien jälkeen pääsin sentään rannalle.

Ennen kuin saan laiturin valmiiksi tämä veneeseen laskeutuminen ja ylös nouseminen on todella hyvää lihasjumppaa keskivartaloon.
Ja varmaan tehokkaampaa kuntoilua kuin soutu konsanaan! 

Keula kohti avomerta, se melkein siintää noiden saarien välistä.

Jalkoja en uskaltanut vielä kiinnittää remmeillä.
Jos kaatuu, niin miten ne sieltä saa äkkiä vapaaksi?

Tässä reitti ja tiedot matkasta ja nopeudesta.
Jalkojeni mahtavaa voimaa en vielä uskaltanut käyttää,
kun polvi on edelleen kuntoutuvaiheessa. 😋

Vappulounas

Käväisin aamulla pyörälenkillä – tunti kammenpyöritystä ja runsas 20 kilometriä matkaa jäi taakse.

Sitten pakkasimme auton ja lähdimme Nauvoon.

Paluuliikenne saaristosta oli huomattavasti runsaampaa kuin meidän suuntamme. Kävimme kaupassa kirkonkylässä ja katsastimme myös sataman, siellä oli jo runsaasti veneitä vesillä.

Laitoimme hieman paikkoja kuntoon ja kävin myös hakemassa kakkoskameran metsästä. Siellä oli lähes sata kuvaa ja lajeja runsaasti. Kaksi hirveä kunnioittivat myös mökin vieressä olevaa kameraa ohimarssillaan.

Soutuvenettä en vielä lähtenyt kokeilemaan. Kova tuuli ja alle kymmenen asteen lämpötila hillitsivät halujani.

On se valtava eläin tämä hirvi.
Kokoa voi verrata alla olevaan kuvaan, joka on otettu samassa paikassa!

Peräkanaa mennään kuin köyhän talon porsaat!

Tämä kauris on kuvattu meidän etupihallamme Turussa Vappuaattona.
Kuvaaja on naapurimme.
Tuon vuorenkilven vasemmalta puolelta mennään meille sisälle -
ulko-oveen on tuosta matkaa alle viisi metriä!