Kävimme eilen Ullan ja Maijan kanssa tervehtimässä siskoani Sirkka-Liisaa Naantalin kylpylässä. Hän on siellä kuntoutuksessa, jonka Kela ystävällisesti tarjoaa.
Ulla on hieman kateellinen, kun hän on myös hakenut kuntoutusta Kelalta. Viimeksi hän haki viitisen vuotta sitten ja sai sen bumerangina takaisin. Rouva kyllä tietää, että Kela simputtaa hakijoita ja vasta ehkä kolmannella kerralla onnistuu. Mutta hänen mielestään ilmeisesti koti ja aviosiipan äärettömän viihdyttävä seura on parempaa kuin kuntoutus.Kun nykyään tapaamme harvoin sisarusten kesken, niin jutut herkästi menevät kauas lapsuuteen.
Maija muisteli, kun hän aika pian valmistumisensa jälkeen hankkiutui asuntosäästäjäksi. Sairaanhoitajan palkalla koko palkka meni lainan hoitoon.
Ruokakaupan ostokset hän hoiti tekemällä pyhätöitä. Ja aika usein hän kävi vanhempiensa luona Ratapihankadulla – nälkä lienee ollut lähimmäisen rakkautta suurempi voima näille käynneille.
Minä olin siihen aikaan teini-ikäinen.
Maija kertoi, että kerran kun hän ilmestyi huusholliimme, minä olin huudahtanut kaikuvalla äänellä: jääkaappi lukkoon, asuntosäästäjä tulee!
Minä en tällaista muista, mutten mene myöskään väittämään, etteivätkö sanat olisi suustani lipsahtaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti