Unta painolastin alla

 Olen puoli vuotta kuunnellut vaimon kehua painopeiton alla nukkumisesta. Kerran kokeilin hänen seitsemän kilon peittoa, mutta hylkäsin sen parin tunnin kärsimysten jälkeen.

Olin todennut, että vuosikymmenten mittainen syntitaakkani on riittävä paino hennoilla harteillani.
Eilen kuitenkin löysin itseni Jyskistä ja palatessani kannoin viiden kilon panoista Curaa kädessäni. Ja pelkäsin, että se muuttuu kuraksi päälläni.

Illalla sitten änkesin painon alle toivorikkaana mutta pelokkaana. Tuomarina minulla on sekä Oura että Garmin. Ja hyvähän se on seurata myös omia tuntemuksia digitaalisena aikana.

Tapanani on nukahtaa parissa minuutissa – se on Ouran mielestä virhe. Nyt unen päästä kiinni saaminen kesti neljä minuuttia ja Oura oli suhteellisen tyytyväinen.

Kolmelta heräsin, näin jotain ihme unta, minulla oli kuuma ja pyöriskelin vajaan tunnin sängyssä. Ajattelin jo vaihtaa vanhaan peittoon, mutta olin laittanut lakanan pesuun ja jatkoin Curan alla.

Heräsin hieman ennen kahdeksaa virkeänä ja hyvin levänneenä.
Näin sanon minä, Oura ja Garmin.

Lämmin suhde Curan kanssa saakoon jatkoa.

Ouran pisteet 89, Garmin antoi 83. Omat pisteet 79. 😋