Tänään tuli kuluneeksi tasan viikko siitä, kun nousin ylös leikkausvuoteelta ja kävelin odottavaan autoon. Hieman sumuisin silmin, varsinkin kun silmien päällä oli suojamuovit.
Jo parin päivän päästä näin kauas ilman silmälaseja yhtä hyvin kuin lasien kanssa ennen leikkausta.Ensimmäisenä päivänä näin sanomalehdestä otsikot, toisena päivänä jo tekstiäkin. Aivan pienemmät kirjasimet olivat ja ovat edelleen sellaisia, että ne näen hieman siristellen silmiäni. Mutta kunnolliseen lukemiseen käytän vanhoja lasejani.
Ohjeissa sanottiin, että näkö tulee lopulliseksi vasta muutaman viikon kuluttua, joten odotellaan rauhassa.
Kun on yli viisikymmentä vuotta lasien kanssa touhunnut, niin suuri ongelma se ei ole, vaikka lukulaseja joutuisi käyttämään.
Tärkeintä on se, että kykenen jo nyt lukemaan hyvin karttaa, jonka mittakaava on 1:7.500. Se on ikämiessarjoissa kilpailukartan mittakaava. Joten pystyn jatkossa suunnistamaan hyvin myös sateella ja kostealla ilmalla – siis silloin kun lasit menevät huuruun. Ja niitä ilmoja meillä Suomessa riittää.
Vaikka näkö jäisi tälle tasolle kuin se nyt on, olen lopputulokseen tyytyväinen.
Mutta en valita, vaikka lähinäkö tästä vielä pikkuisen paranisi.
 |
| Kyllä ihminen on sentään nuorena kaunis! 😋 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti