Se on täytetty!

Kävin eilen vaihtamassa noin 74 vuotta vanhat mykiöt uusiin.

Leikkauksen jälkeen en nähnyt uusilla silmilläni kivitaloa pienempiä esineitä. Tänään onnistuu jo tietokoneen avaaminen ja kirjoittaminen, kun laittoi fontit riittävän isoiksi.

Aamulehden lukeminen oli nopeaa touhua, näin lukea vain otsikot.
Joka käänteessä olen ihmetellyt, mihin jätin silmälasini. Kai tähän lasittomuuteen tottuu. Jos ei muuta, niin pitää pitää grogilasia useammin hennoilla kätösilläni.

Alkaa kyllä jo nyt 16 tuntia leikkauksesta elää vahva usko, että parin viikon päästä suunnistan ilman silmälaseja.

Itse leikkaus tapahtui Silmäaseman tiloissa Yliopistonkadulla.
Aika oli varattu klo 13.30. Ensin minulle laitettiin joitain tippoja silmään. Sain myös annoksen rauhoittavaa myrkkyä, diapamia tai vastaavaa. Sitten kun minut oli rauhoitettu, pääsin leikkaushuoneeseen. 

Siellä olin asiantuntevissa käsissä, leikkauksen suoritti Ville Hemiö. Kaksi hoitajaa avustivat toimenpiteessä ja seurasivat verenpaineen ja sykkeen kehittymistä.
Siinä kului noin vartti silmää kohden, kun vanha mykiö poistettiin ja uusi sujutettiin tilalle. Leikkaus sujui rutiinilla, mitään kipuja ja epämiellyttäviä tuntemuksia en koko aikana tuntenut.

Kun homma oli ohi, totesin Villelle, että ei tainnut olla ihan ensimmäinen kerta kun olit pappia kyydissä. Kertoi leikkauksen olleen kymmenes tänään!

Sitten minut ohjattiin lepohuoneeseen ja kerrottiin ties kuinka monennen kerran miten pitää toimia tästä eteenpäin ja miten silmätipat otetaan.
Sen jälkeen kassalle ja pihalle.

Juha oli minua vastassa ja 15.20 olin kotona. Eilen en olisi itse voinutkaan ajaa autoa, näkökyky oli sen verran rajallinen.

Kotona heti leikkauksen jälkeen.