Isokenkäinen

 Lumisateet vaihtuivat viime viikolla vetisiksi ja lämpötila siis plussalle.

Tänään oli pakkasilma ja merkitsi sitä, että kadut ja pyörätiet muuttuivat luistinradoiksi. Luistella ei niillä kuitenkaan voinut, koska nykyään kaikki tasaiset pinnat hiekoitetaan.

Kun juosta en saa, niin kävin aamulla pienellä kävelylenkillä. Jalassa oli neljä vuotta vanhat Sarvat. Niillä on juostu ja suunnistettu noin 700 kilometriä jäisillä ja asvaltoiduilla pinnoilla. Kantapäistä on nastat lähteneet ja jäljellä olevatkin ovat hioutuneet pyöreiksi.

Varovasti kun etenin, niin pysyin pystyssä. Mutta samalla siinä kehkeytyi päätös hankkia vihdoin uudet.
Soitin Suunnistajan kauppaan ja kysyin, onko heillä Sarvan aikuisten miesten kokoa varastossa. Siis sellaisia 46- tai 47-numeroisia popoja. Kertoivat, että löytyy.

Ajoin kauppaan ja kokeilin ensin samaa Xero-mallia kuin vanhatkin ovat. Sieltä löytyi myös toista mallia Xante. Ne ovat hieman enemmän vaimennettuja ja siten sopisivat ehkä paremmin tällaiselle kuluneiden polvinivelien omistajalle.

Kun tuntuivat vielä jalkaankin oikein miellyttäviltä, niin tein kaupat.
Koko 47 oli sopivin.

On se ihme, että ihmislapsen pituus on parin viime vuosikymmenen aikana lyhentynyt 1,5 senttiä.
Mutta jalan koko kasvanut numerosta 44 numeroon 47.

Minusta on siis tullut isokenkäinen!

Tossut yhden testikävelyn jälkeen, pito oli jäällä loistava!