Eilen kävin harrastamassa suunnistusta.
Viimeisen kerran silmälasien kanssa – näin toivon hartaasti.
Kyseessä oli omatoimisuunnistukset Naantalissa. Ajoin kohti Armonlaaksoa
aamulla kymmenen aikoihin. Pitkämäen jälkeen eteeni ilmestyi Jumper-pakettiauto.
Se ajoi rauhallisesti ja hetken tuli mieleeni, että lieneekö vanhalla
naapurillani olla edelleen tämänmerkkinen pakettiauto. Väri oli kyllä väärä.
Auto kääntyi samasta risteyksestä Naantaliin kuin minäkin ja lopuksi se kääntyi
asuntoalueelle, jossa ennen asuimme. Kävi mielessä, että Jannehan se siinä,
mutta olin jo ajanut risteyksen ohi enkä seurannut enää autoa.
Lähtö ja maali olivat Maijanmäen koulualueella. Ykkösrasti oli lähellä vanhaa
asuntoamme ja ohi juostessani näin sen Jumperin pihalla parkissa, joten
arvaukseni osui oikeaan. Nyt harmitti, etten seurannut Jannea ja mennyt
turisemaan.
Kello kävi ja jatkoin matkaa.
Virheitä ei tullut, kun tuttuja teitä ja polkuja sai painaa. Vauhti oli alussa
liian kova ja parin kilometrin jälkeen askel alkoi painaa.
Leimauksiinkaan ei kulunut aikaa ja pystyin pitämään lähes seitsemän minuutin
km-vauhtia, vaikka välillä joutui umpihangessakin taivaltamaan.
Tähän oli hyvä päättää silmälasillinen suunnistusura.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti