Illan pimetessä ajoin Raision Kerttulaan suunnistamaan.
Olin oikein kunnolla pihalla tänään. Kaksi kertaa eksyin, ensimmäisellä
kerralla ajattelin, että hämäränäkö on syyllinen.
Toisen kerran jälkeen ymmärsin, että vika onkin
korvien välissä.
Vaimo kotona kyllä kannusti ja kertoi, että se johtuu
siitä, että minä pelkään pimeässä!
Lähdin pohjoiseen, rastit 35, 43 ja 54 löytyivät ihan
hyvin. Sitten jatkoin luoteeseen tarkoituksena mennä rastille 36. Käännyin
liian aikaisin, otin ilmeisesti pohjoissuunnan kartan vasemmassa reunassa
olevasta tekstistä. Jatkoin matkaani, pysähtelin ja yritin paikallistaa itseni.
Kun tulin rastille 43 uudestaan, kirosin itseäni ja tein uuden suunnitelman.
Rastit 45
ja 33 OK, matkalla 55:lle liukastelin Hokieni kanssa - ne eivät pitäneet
märällä alustalla laisinkaan.
Nöyränä jatkoin matkaa asvaltilla rasteille 41 ja 53.
Totesin, että tulee kiire ehtiä maaliin tunnin aikahaarukalla ja kaiken lisäksi
kadotin metsässä polun enkä tiennyt missä olin. Rastin 13 ohi menin tietämättä
sen olemassaolosta mitään. Edelleen en tiennyt sijaintiani, kun tulin rastille
46. Siinä oli kaksi ihmistä kirjoittamassa vastausta ja vihdoin tajusin missä
olin.
Löysin vastauksen ja kiirehdin maaliin. Sakkoa tuli.
Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...
 |
| Pohjoisviivat ovat hieman vinossa oikealle. Näin ne vasta kotona kunnon valaistuksessa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti