Viisikymmentäkolme

Eilen vietimme hääpäivää Ullan kanssa rauhallisesti.

Minä livahdin puolen päivän jälkeen suunnistamaan Naantaliin. Se oli katusuunnistusta, joten maisemat olivat tuttuja yli kahdenkymmenen vuoden lenkkeilyn ja koirien ulkoilutuksen ansiosta.

Hiukan olivat polut muuttuneet ja ainoa vaikeampi rasti oli se, että yhden rastin ympärillä oli muutama maansiirtokone sekä liuta miehiä. Ne eivät lainkaan tykänneet siitä, että juoksin heidän työmaallaan. Tulin siihen metsän puolelta eikä siellä ollut mitään kieltomerkkiä. Äijät kyllä karkeaa kieltä käyttäen suullisesti ilmoittivat minulle, että minulla ei ole alueelle asiaa. Joten poistuin sieltä optimireittiä – minulle. He olivat hieman eri mieltä!

Kaiken lisäksi äijät olivat poistaneet rastin tehtävätaulun, joten hukkareissu siitä tuli.

Muuta rastipisteet olivat löydettävissä, mutta ei siitä elämäni parasta suunnistusta tullut.


Palasin kotiin ja suihkun jälkeen lähdimme perinteiselle hääpäivälliselle Brahen Kellariin.

Ruoka oli juhlapäivän arvoinen. Portaat kellariravintolaan olivat aika jyrkät ja Ulla antoi minulle tehtäväksi löytää paremmin arvollemme sopiva ravitsemusliike ensi vuodeksi, kun liittomme saavuttaa kunnioittavan viidenkymmenenneljän vuoden iän.

Metsäkauriin sisäfilettä - aivan suussa sulavaa!

Tuo rasti 53 aivan kartan alareunassa oli se poistettu rasti.
Minä ostin kartan ennakkomyynnistä ja minun kartassani se ei ollut merkitty kielletyksi alueeksi.
Aina ei voi voittaa...