Poika tuli!

 Saimme eilen neljän aikoihin koiranpennun hoidettavaksemme viikonlopun ajaksi.

Olimme sen nähneet kerran heinäkuussa, mutta rotu – tolleri – on äärimmäisen tuttu.
Koda on seitsemän kuukauden ikäinen uros, hoikka poika ja hyvin kasvatettu.
Isäntä jätti koiran huomaamme kymmenen minuutin tutustumisen jälkeen.
Koda ei ollut moksiskaan jäätyään yksin meidän kanssamme.

Pian selvisi kyllä syy. Pennulla on niin vahva itsetunto, että vaikka taivas putoaisi, niin se ei poikaa pahemmin hermostuttaisi.

Kävin sen kanssa tekemässä pari lenkkiä ja tapasimme yhden koiran. Koira ei sitä pelännyt vaan tutustui pää pystyssä isompaan koiraan.
Se söi kuin hevonen, mutta oli siitä huolimatta oikein hoikka pentu.
Kun kymmenen jälkeen siirryimme petiosastolle, koira käyttäytyi rauhallisesti ja tuli viereeni lattialle nukkumaan. Oli se vaihtanut yön aikana käynyt myös Ullan vieressä. Kun heräsin kuuden jälkeen, niin silloin se oli taas minun vieressäni. Ääntäkään se ei päästänyt yön aikana.

Aamulla ruoka maistui ja sen jälkeen lenkit kymmenen asteen pakkasessa – se ei Kodaa haitannut.

Iltapäivällä Gaia tuli Annan ja Juhan kanssa tervehtimään. Se kohtaaminen oli yhtä haukkumista. Gaia ilmeisesti koki, että pentu on hänen reviirillään. Mutta pentu ei ollut moksiskaan Gaian pomottamisesta ja molemmin puolinen rähjääminen jatkui Gaian poislähtöön saakka. 

Pentu ei siis näyttänyt mitään alistumisen merkkejä vanhemmalle nartulle. Jos ne olisivat tavanneet ulkona ja vapaina, niin niistä olisi kyllä tullut kavereita alta aikayksikön.
Pentu kun näytti merkkejä siitä, että olisi valmis leikkimään – toinen ei ollut!

Kuten koirat yleensä, Koda tykkää poseerata.

Lenkillä kymmenen asteen pakkasessa.

Saatiin sentään yksi kuva koirista ilman, että molempien hammasrivit näkyvät.
Tässäkin Koda katsoo Gaiaa ilman pelon häivää ja heiluttaa häntäänsä.
Isona siitä tulee kukkulan ehdoton kuningas! 😉