Näin minusta tuli ateisti...

 Pyhäinmiesten päivänä kuuntelin radiota ennen kuin aloin valmistamaan perheelleni Karjalanpaistia. Ostin lihaa 1,6 kg, joten syömme ensimmäisen vaimoni kanssa sitä ruokaa monta kertaa.

Radiosta tuli juttua siitä, että uskonnon opettaminen on nykyään kiellettyä koulussa. Siellä saa kyllä kertoa eri uskonnoista ja sitä miten täällä maan päällä pitäisi elää.
Ettei kaikkien tarvitsisi ottaa oppia käyttäytymisestä Putinista, Israelista, Hamasista ja muista uskon voimalla lähimmäisiään tappavista.

Oppikoulun ensimmäisillä luokilla minun opettajani oli Sinkkonen. En muista etunimeä, mutta sen muistan, että hänen vaimonsa oli hammaslääkäri, joka upotti suuni täyteen amalgaamia.

Tämä suhde hammaslääkärin kanssa ei kuitenkaan aiheuttanut mitään sellaista, että olisin vihannut uskonnonopettajaani.
Päinvastoin Sinkkonen oli moderni pedagogi ja usutti oppilaitaan keskustelemaan ja väittelemään kanssaan.

Olin jo silloin alkanut epäilemään, että Kalevalalla ja Raamatulla on sellainen yhteys, että molemmat suoltavat kaikelle kansalle satuja.
Opettaja oli ilmeisesti havainnut orastavaa ateismia lausunnoissani. Hän syötti minulle kysymyksiä, joihin pääsin vastaamaan epäilykseni Raamatun todenperäisyydestä ja samalla myös epäilykseni Jumalan olemassaolosta.

Olen varma, että Sinkkonen oli itsekin ateisti. Ja häntä minun on kiittäminen siitä, että minäkin olen.

Nykyään olen kyllä kallistunut hieman siihen suuntaan, että jospa sentään edes Ukko Yli-Jumala olisi olemassa, niin hänen kanssaan voisin sitten hapen kulutuksen lopetettuani ajella pilvissä taivaallisilla vankkureilla aiheuttamassa maan päälle valtaisat ukkoset ja salamoinnit.

R.W. Ekmanin maalaus Ukko Yli-Jumalasta.
Ukko on katsellut maanpäällisiä kauheuksia ja tainnut rangaistukseksi 
lisätä vielä tulta ja tappuraa ihmisten ojentamiseksi!