Hullun hommaa

Olen tehnyt viimeksi kahden tunnin juoksulenkin viime keväänä. Ja kun vajaat viisi vuotta sitten tuhosin akillesjänteeni, näitä pitkiä yli kahden tunnin treenilenkkejä ei ollut kuin alle viisi kappaletta.

Treeniohjelman mukaan nämä pitkät lenkin tehdään niin, että ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia hölkätään ja kävellään sykkeellä alle 110. Seuraavat kaksikymmentä minuuttia syke on alle 125.
Ja kun tuollaiseen vauhtiin totuttautuu, niin seuraavat tunnit menevät sitten suurin piirtein samoja latuja.

Sitä jaksaisi mennä aika kauan ja pitkälle.
Tänään aloin kuitenkin nostaa hieman sykettä ja vauhtia kolme varttia juostuani niin, että lenkin keskivauhdiksi tuli alle 8.30/km.

Keskisyke oli 119, vertailukohta löytyy tasan viiden vuoden takaa. Olimme hiihtomatkalla Ylläksellä, mutta lumen vähäisyyden takia tein siellä pari pitkää juoksulenkkiä. Toinen niistä oli samanmittainen kuin tämän päivän hölkkä ja lisäksi samalla nopeudella, mutta keskisyke oli tasan 10 lyöntiä alhaisempi kuin tänään. Viidessä vuodessa on siis kunto romahtanut melkoisesti – tosin siihen on vaikuttanut nämä jalkaongelmat.

Kaksi kuukautta tämän Ylläksen lenkin jälkeen tapahtui se em. akillesjänteen revähdys yllättäen ja pyytämättä.

Uskoisin pystyväni välttämään nyt sen uusiutumisen, hoidan nimittäin jännettä monella tavalla.
Ylipitkät juoksulenkit eivät ole välttämättä parasta hoitoa akillesjänteelle!

Kun saavuin kotiin, ensimmäinen vaimoni totesi: kahden tunnin juoksulenkki on hullun hommaa!  😆

Kiertosuunta vastapäivään.
Ensin Kupittaan puistoon ja sitten hiukan kaarrellen Uudenmaantien varteen.
Ja lopuksi sen verran mutkia, että kaksi tuntia täyttyi.
Matkaa kertyi 15 km.

Sykekäyrä näyttää, että on pitänyt ahkerasti kävellä, ettei syke nousisi VK-alueelle.
Kävelyn osuus oli tasan 20 %.