Ystäväni Oura lähettää minulle joka maanantaiaamu raportin menneestä viikosta.
Se ei pahemmin moiti, mutta kun on jotain tehnyt oikein, kannustaa ja kehuu.Viime viikkona olin erittäin aktiivinen. Noudatin kunto-ohjelmaani ja sen lisäksi taistelin pihaa reunustavan Unkarin syreenin kanssa.
Se on pensas, jota ei pitäisi kenenkään istuttaa rajoilleen. Se kasvaa tuhottomasti ja sen leikkaaminen on työtä ja tuskaa. Ja sitten ne leikatut oksat pitää vielä kantaa pois!
Olen esittänyt HPJ:lle, että poistetaan se aita kokonaan ja laitetaan tilalle metrin korkuinen lauta-aita. Tai jätetään paljaaksi.
HPJ ei kallista korvaansa tällaisen laiskurin esityksille.
Joten jatkan työtäni pihalla ja siinä sivussa kertaan sanavarastoani suomalaisten kirosanojen ääntämisessä.
Sopivat tällaisen yli-ikäisen äijän suuhun kuin koivu ja tähti suomalaiseen pihaan.
Anteeksi tällainen kansallinen vertaus tänään – on nimittäin ruotsalaisuuden päivä.
Mutta Oura se vaan kehuu ja kannustaa!
 |
| Viime viikko ja aktiivisuus Ouran mukaan. Kehuu loistavaa palautumista. Tänä aamuna kun selkää kolotti ja muutenkin olo oli nuhjuinen, tuntui siltä että viikonloppuna olin yliaktiivinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti