Perjantaipullo

Markkinapäivä, emännän piti päästä uudelleen parjantaimarkkinoille. Se on halpaa huvia meikäläiselle. Tunnin kävelyn jälkeen Ulla ilmoitti, kun mitään ei ole ostettu, että jotain hänen pitää saada. Avasin ohuen lompakkoni ja annoi hänelle viiden euron setelin. Sanoin, että laita nyt elämä risaiseksi ja tuhlaa tämä.

Joku saattaisi tätä epäillä, mutta totta joka sana. Tämä tuhlarien kuningatar laittoi vitosen sileäksi ja osti sillä jonkin huivin.

Iltapäivällä olimme sopineet Pekan kanssa lounaan Svenska Hörnetissä. Olin tilannut meille pöydän nimelläni, mutta täällä se saatetaan kuulla miksi tahansa. Meille tarjottiin kahtakin pöytää, toinen ulkona, toinen sisällä. Istuimme ensin ulkoruokintaan, mutta pohjoisten vihurien tuivertaessa vaihdoimme nimemme sisäpöytään. Ensi kerralla kaveri lupasi muistaa nimemme oikein!

Lounas oli vanhastaan tuttu, kiinteä osuus oli hiukan sitä sun tätä, mutta juomapuoli oli täällä tuttua ja runsasta. Minä jouduin hiukan autokuskina passailemaan.
Lounaan jälkeen ajoin meidät kotiovelle, jätin auton kadulle ja siirryimme sitten naapurikorttelin lähikapakkaan yömyssylle.

Olimme aterian aikana Pekan kanssa havainneet palvelleemme kuninkaallisessa Mittauspatteristossa varusmiesaikamme. Siitähän juttua riitti niin, että porukkamme suulain eli Ulla, jäi välillä vähemmistöön. 

Parin paikallisen gintonicin jälkeen kyllä hänenkin vuoronsa koitti! Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että ensimmäinen GT oli suurin piirtein samanlaista kuin kotimaassamme, mutta toiseen ei oikein tahtonut enää Tonicia riittää...

Ilta kului rattoisasti, mutta auto jäi jostakin syystä yöksi kadulle autotallin asemasta!

Do you speak English?

Pitkän ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen lähdin illalla viemään roskasäkkiä ja tyhjiä pulloja pois.
Kiersin ensi korttelin toisella puolella olevalle roskalavalle ja jatkoin sitten kauempana olevalle pullojen ja tölkkien keräysastialle.

Siinä sitten seisoi kaksi noin kuusikymppistä naista jalkakäytävällä hiukan neuvottoman näköisinä. Kun tulin kohdalle, he kysyivät: Do you speak English? Vastasin kohteliaasti Yes I do, how are You! 

Kertoivat murteellisella englannillaan, että heillä on kaksi avainta huoneistoonsa. Ulko-oven saivat auki ja laukut portaiden yläpäähän, mutta asunnon ovi ei aukea kummallakaan avaimella. Sanoin, että antakaas avaimet minulle, niin teen parhaani. Kävelimme portaita ylös ja toinen nainen sanoi toiselle selvällä suomenkielellä: mahtaakohan toi saada oven auki!

Vastasin heille, että kyllä toi saa!
Rouvat räjähtivät nauramaan ja totesivat, ettei meille ainakaan kieliongelmaa tule. Laitoin ongelma-avaimen oven lukkoon, käänsin avainta ja kiersin lukon auki. Ja avasin oven.
Rouvat ihmettelivät, että mitä mä tein. Kerroin, että nää ovet ja lukot ovat aika jäykkiä, ne eivät aukea, jollei niitä hiukan kevennä.

Tuli päivän hyvä työ tehtyä. Se hieman kevensi mieltä, kun koko päivä on kulunut kaikenlaisten vastusten kanssa. Mikään ei ole pysynyt käsissäni, ruokalista on luettavissa paidan etumuksesta ja muutenkin vaimo on saanut opastaa ja naureskella tekemisilleni.

Suunnistus sen sijaan sujui mallikkaasti. Ensimmäistä kertaa vuosiin pääsin metsäsuunnistuksessa alle kymmenen minuutin km-vauhtiin.
Ja ihmeesti sitä pystyi vielä neljännen päivän peräkkäin juoksemaan metsässä vauhdikkaasti – siis oman mittapuuni mukaan. Vaikka kyllä nyt on fyysisesti aika tyhjä olo, onneksi seuraava suunnistus on vasta ensi maanantaina.

Musta keskiviikko 2.

Tänään meni kaikki asiat hieman pieleen.

Aamulla lähdin hiukan raskain jaloin suunnistamaan.
Ensimmäinen murhe tuli, kun iskin jalkani jonkin juurakon alle. Lensin vauhdissa nurin, mutta mitään isompia tuntemuksia en saanut. Paitsi kisan jälkeen, kun kävin suihkussa. Havaitsin, että varvas oli aivan musta ja pikku hiljaa alkoi sitä myös särkeä. Lienee nivel hivenen vaurioitunut.

Myös tänään pääsimme suunnistamaan rannan tiheissä pensaikoissa, joissa eteneminen on lähes mahdotonta. Ja suunnistaminen todella vaikeaa. Pummasin kahta peräkkäistä rastia, molempia noin viisi minuuttia. Aiheutin kyllä hyvän olon tunteen yhdelle ihmiselle. Kaukon avovaimo Aino voitti minut kisassa muutamalla minuutilla, joten jotain hyvääkin tästä päivästä jäi hänelle mieleen.

Iltapäivällä menimme Ullan kanssa kauppareissulle. Samalla kävimme MacBurgerilla. Se taisi olla Ullan ensimmäinen visiitti hampurilaispaikassa ulkomailla. BigMac-ateriani tuotiin pöytään. Minulla oli iso kokismuki ja kun olin laittanut sen pöydälle ja aloin hamuta varsinaista ruokaa, niin tönäisin vahingossa juomani pöydän reunalta lattialle. Vaikka refleksini ovat salamannopeat, niin muki tyhjeni lähes kokonaan ennen kuin sain sen pelastettua. Taisi olla minullakin viimeinen hampurilaisateria hetkeen.

Eikä ne vastoinkäymiset tuohon loppuneet. Kainalon alapuolella kyljessä ja käsivarressa oli iso punainen ihottuma, joka alkoi kutiamaan valtavasti. Se on ilmeisesti paikallisen männyn mittarimadon aiheuttama. Sain varmaan sellaiseen kosketuksen pusikossa ja se aiheuttaa vaarallisia ihottumaoireita. Joutuessaan esim. silmiin madon terävien piikkien poisto on todella vaikeaa. Kortisoonivoiteella on kutina alkanut laskea vuorokauden käytön jälkeen.

Laitetaanpa liitteeksi tämän päivän ja eilisen suunnistuskartat.

Ylempi tämänpäiväinen ja johdonmukaisesti alempi eilinen:

Kesätöissä haudankaivajana

Olin 15-vuotiaana kesätöissä Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa.

Sedälläni Eskolla oli siellä kauppapuutarha ja hautaustoimisto. Hän urakoi myös seurakunnan nurmikot ja puutarhat kesäaikaan. Hänellä oli töissä kaveri, joka kaivoi haudat ja teki muuta raskaat työt.

Minun työnä oli hoitaa kirkon ympäristön ja hautuumaan nurmikot, se työ ei vaatinut 8-tuntisia työpäiviä ja suurimman osaa aikaani kulutin serkkujeni ja kylän nuorison kanssa uimassa.

Kun haudankaivaja oli kesälomalla, niin sain kaivaa myös yhden haudan. Siihen aikaan ei mitään koneita ollut käytössä, kaivuu tehtiin käsityönä. Onneksi hautuumaa oli rakennettu hiekkaharjulle ja pari päivää taisin ahertaa ennen kuin hauta oli tarpeen syvä.

Tänään luin netistä hautajaisista Vantaalla – siellä ei ollut yhtään omaista paikalla jättämässä vainajalle hyvästejä. Sanomalehtimies oli kyllä.

Myös minä muistan tuolta kesältä yhden hautaamisen. Joku vanhus oli kuollut. Hänellä ei ollut yhtään omaista eikä tainnut tuttujankaan olla elävien kirjoissa.
Meitä oli läsnä hautajaisissa neljä ihmistä. Pappi, enoni hautausurakoitsijana, haudankaivaja ja minä. Arkku laskettiin hautaan, pappikin oli mukana kantamassa ja laskemassa. Puhe oli lyhyen tai sitäkin lyhyemmän kaavan mukaan. Muistotilaisuutta ei järjestetty eikä kahveja juotu. 

Kesän jälkeen palasin Turkuun. Pohjois-Karjalan murre oli tarttunut minuun. Nuotti ja murresanat olivat hallussa ja käytin niitä mielelläni. Koulussa yksi opettaja kysyi, että kuka lienee tämä Karjalan murretta käyttävä oppilas.

Palkittuna urheilijanuorukaisena!

Maailmalla tapahtuu ihmeellisiä asioita. 

Paavo Väyrynen on liittynyt keskustapuolueeseen. Katja Kulmuni antaa varmaan hänelle arvon mukaisen tehtävän – kun vaan tietäisi kumman arvon mukaisen.
Kiina yrittää laittaa aisoihin tätä virustautia, joka siellä riehuu. Ja kohta täälläkin?
Britit ovat lähteneet EU:sta. Se on ymmärrettävää, meidänkin pitäisi lähteä.

Ja varmasti jotain muutakin tärkeää on tapahtunut, mutta henkilökohtaisesti suurin asia, mitä tapahtui oli se, että sain tänään palkintoni viikon takaisesta kisasta, jossa murskasin vastustajani. Kaikki suunnistusta ymmärtävät tietävät, että neljän sekunnin voitto voitto merkitsee huumaavaa ylivoimaa.

Sain palkintoni ennen päivän suunnistustreeniä. Suurin lataus oli purkautunut pyttyä ihaillessa, joten oli ymmärrettävää pummit rasteilla kuusi ja kymmenen. Kymppi oli samalla meidän radan maali.

Otsikossa puhutaan nuorokaisesta. Se johtuu siitä, että kilpailin itseäni nuorempien kanssa sarjassa M65. 😉😍

Karjalanpaistissa

02.02.2020, sunnuntai:

Täydellinen palindromipäivä, päiväys on sama etuperin ja takaperin.
Näitä ei liian usein tule vastaan. Olisikohan edellinen ollut 01.02.2010?
Jos joku löytyy lähempää tuollaisen, niin voisi laittaa kommentia asiasta!

Vietimme tämän päivän rauhallisesti. Hiukan ulkoilua, vähän pokemoneja, ruuanlaittoa ja mässäilyä.

Haimme eilen kaupasta karjalanpaistiin ainekset ja tänään valmistimme sitä. Täältä löysimme jopa sopivaa lampaan lihaa, joten ruuasta löytyi lammasta, sikaa ja lehmää.
Kun liha hautuu uunissa kolme tuntia, niin huonompikin laatu tulee mureaksi.
Ja mitä huonommasta kohtaa liha on, sen maukkaampaa siitä tulee. Paistia tuli sen verran, että syömme sitä myös huomenna. Kolmasosa meni pakastimeen ja se annos syödään myöhemmin.

Sorruimme siis illansuussa ylensyömisen syntiin. Eikä ollut ensimmäinen kerta tällä reissulla, elopaino on kasvanut pari kiloa.
Onneksi kunto on myös noussut, joten jaksanen taas huomenna kantaa lihakseni metsäreissulla.

Paluumatka suunniteltu

Kun edellisestä suunnistuksesta on jo kaksi vuorokautta, niin lähdin aamutuimaan juoksemaan. Toista tuntia sain aikaa kulumaan ja matkaakin taittui yli yhdeksän kilometriä.

Puolen päivän jälkeen lähdimme Orihuelaan. Siellä oli keskiaikaismarkkinat. Ne olivat joen partaalla kaupungin keskustassa. Kaupunki oli täynnä autoja ja ihmisiä. Löysimme invaparkin keskeltä kaupunkia ja pysäköimme siihen. Google ilmoitti, että markkinoille on matkaa vielä noin 500 metriä.

Ulla ilmoitti, että jatketaan hakemista, jospa löytyisi lähempää paikka.
Kiertelimme kaupungin keskustaa. Mitään vapaata paikkaa emme löytäneet. Aikansa rattia väännettyämme, vaimo antoi periksi ja ilmoitti, että tämä kaupunki on nähty.
Ajoimme toista reittiä takaisin Torreviejaan ja siirryimme palvomaan aurinkoa parvekkeellemme. Aurinko porotti ja lämpötila oli varjossa 24 astetta. 

Illan hämärtyessä muistin, että lomamme täällä on ylittänyt puolen välin ja aloin suunnitella paluumatkaa.
Tutkin Tanskan suunnistustarjontaa maaliskuun puolen välin tietämissä. Ajattelin, että Odense olisi sopiva paikka käydä rasteilla. Sieltä pääsisi seuraavana päivänä Tukholmaan laivarantaan.

Laitoin kyselyn Odensen suunnistusseuralle heidän tarjonnastaan. Eivät luvanneet muuta kuin kiintorastit. Kerroin, että olen Espanjassa ja paluumatkalla olisi tarkoitus ajaa Tanskan läpi. Odensen neitsyt Laura vastasi, että ainoa tapahtuma silloin on kaksipäiväinen kisa Tanskan pohjoisimmassa niemessä. Kiitin häntä ja kerroin olevani ikuisesti kiitollinen hänen ystävällisyydestään.

Pienen keskustelun jälkeen Ullakin oli varsin suostuvainen tällaiseen järjestelyyn. 

Jätin vielä ilmoittautumatta kisoihin.