Ajokortti tulossa!

 Oli vaihteeksi sellainen päivä, etten käynyt lainkaan lääkärillä.

Ajoin Kaarinaan Ajovarman toimipisteeseen, mukanani oli ajokortti ja lääkärintodistus.
Olin etukäteen varannut ajan ja maksanut 39 euron käsittelymaksun.

Toimipisteessä oli herttainen tyttölapsi, joka käsitteli asiaani. Eli vastaanotti paperini ja antoi vielä yhden kaavakkeen täytettäväksi. Se oli varmaan viimeinen testi siihen, että voiko minulle vielä myöntää kortti viideksi vuodeksi.

Selvisin kaikesta ja neitonen lupasi minulle, että kortti tulee postissa parin viikon sisällä.

Kerroin, että ei mitään kiirettä. 

Sen jälkeen kun lopetin ylinopeudesta kärähtelyn, niin minulta ei ole ajokorttia kukaan kysellyt. Henkilöllisyydenkin todistan henkilökortin avulla. Pari kertaa olen kyllä ratsiassa puhaltanut mittariin, mutta eivät ne poliisit ole ajokorttia kyselleet.

Ja eikös se ole niin, että autolla ajamiseen tarvitaan lähinnä auton avaimet?

Ei ne tällaista mulle lähetä.
Tuskin sainkaan sellaista, joka olisi voimassa vuoteen 2055 saakka.

Taas lääkärin luona!!!

Tänä aamuna polvi oli jo astetta parempi.

Siitä huolimatta kiirehdin tänäänkin lääkärin vastaanotolle.
Kyseessä oli omalääkäri ja käynti koski ajokortin uusimista varten, kun täytän kunnioitettavat 75 vuotta.

Lekuri kertoo todistuksesta seuranneensa terveydentilaani alkaen 5.5.2015 ja asiakirjoista sitä aiemminkin.

Muistaakseni olen hänet tavannut kerran henkilökohtaisesti mutta sähköisesti asioiden aika usein, kun hän uusii reseptini ja vastaa hankaliin kysymyksiini, jotka olen toimittanut hänelle sähköisesti.

Jos olisimme tulleet vastaan kadulla, niin kumpikaan ei olisi osoittanut pienintäkään tuntemisen merkkiä!

Hän vakuuttaa etten ole riippuvainen päihteistä ja muutenkin vaikutan lääkärin mielestä kyvykkääksi kuljettamaan henkilöautoa.

Vielä pitää pystyä toimittamaan paperit Ajovarman toimitiloihin ja läpäistä siellä seuraava testi.
Sitten saan taas toimia laillisesti ensimmäisen vaimoni autonkuljettajana!

Tästä ovesta kävin sisälle.
Ja vartin päästä ulos - en saanut edes parkkisakkoa!

Tuomiolla

 Otin eilen illalla Burana 800 ja nukuin yhtä soittoa 7,5 tuntia hyvää yöunta.

Se ei polveani parantanut. Kun jalka ei herättyäni kantanut lihavaa ruhoani, niin tutkin aamulla Suunnistusliiton vakuutusta, jonka olen lunastanut näin aikuisiällä.
Se oikeuttaa käyttämään Pihlajalinnan sairaalaa tämäntyyppisiin onnettomuuksiin, joka tapahtui eilen suunnistaessa.

Sairaalan puhelinneuvonta avautui seitsemältä aamulla ja lienen ollut ensimmäinen soittaja.
Palvelu oli nopeaa ja tehokasta. Pienen kuulustelun jälkeen sain ajan päivystävälle lääkärille ennen yhtä. 

Lääkäri oli paikalla ja pääsin sisään ajallaan. Käytin Ullan rollaattoria, joten vaikutin todella sairaalta. Huolimatta rekvisiitasta lekuri kävi tosissaan läpi polven tilan. Kertoi havaintonaan, että mitään luita ei ole rikki, mutta selkeästi jotain on pahasti vialla.

Määräsi minut magneettikuvaukseen, sinne pääsin heti. Samalla minulle annettiin aika spesialistille, joka ottaa minut vastaan ensi torstaina. Silloin saan sitten lopullisen tuomion, mutta lääkäri rauhoitteli minua, että todennäköisesti ei vielä tarvitse varoitella omaisia kaikkein pahimpaan.

Sain sieltä käyttööni kyynärsauvat.
Vaikka ne ovat minulle hyvin tutut 22 vuoden takaa, niin pikkuisen niiden käyttöä piti opetella.

Kiersin korttelin ympäri ja selvisin tyylikkäästi takaisin.

Vain kahdelle naapurille pääsin kertomaan syyn kävelyvarusteihini.

Kerroin heille myös sen, että 4.7.2000 kiipesin Bengskärin majakan huipulle kyynärsauvojen avulla. Portaita sinne on 252 kappaletta. Ylös meno oli kohtuullisen helppoa. Kun on tuota jerkkua reisissä. 😇
Alaspäin tulo oli paljon hankalampaa.

Iltapäivän vietin jo auringossa.
Seuranani tulevien päivien ulkoiluvälineet.
Ja käytän minä niitä sisälläkin!

OHI ON - suunnistuskausi?

Tänään aloitin kilpailukauden suunnistuksessa oikein kansainvälisessä kilpailussa Paimiossa.

Se saattoi olla myös tämän vuoden kisojen päätöskilpailu – katsotaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan.

Kilpailun lähtöön pääsin, kun olin kävellyt 4 km autolta lähtöpaikalle.
Jo se oli liikaa vaivaisena tällaiselle vaivaiselle.

Jos jotain hyvää sanoisi, niin rauhallisesti kävellen tuli valittua kohtuullisen helppokulkuisia etelärinteitä, vaikka kyllä siellä lumessa ja vetisissä soissakin sai kahlata.

Kuutosrastilla tuli sitten kunnon virhe, mutta se ei sijoitukseen vaikuttanut.

Varsinaiset vaikeudet alkoivat kasin jälkeen. Polvessa plumpsahti joku kappale paikoiltaan ja sen jälkeen kävelykin hidastui entisestään.

Onnettomuuden jälkeiset rastivälit sujuivat näin.

8-9 -rastivälin aika 5.10 (kärki 2.01)
9-M -rastivälin aika 2.16 (kärki 0.42)

Joten ihan terävimmilläni en lopussa ollut. Maaliviitoituksella taisin olla kilpailun hitain – saavutus sekin!

Loppusijoitus 32/38. Mitähän ne minua hitaammat siellä metsässä harrastivat?

Mitään isompaa kipua ei polvessa ole. Se ei ole myöskään pahemmin turvonnut.
Mutta ei sen kanssa pysyt kävelemään.

Vessaan pääsee kahden kävelysauvan kanssa! 😂

Ike lähti

Olemme Kanervan Ilkan kanssa lähes samanikäisiä.

Ike tuli Turkuun kokoomuksen nuoriin samoihin aikoihin kuin minä lähdin. Tästä syystä en koskaan tutustunut mieheen.
Olin kyllä perustajajäsen Teknilliseen opistoon perustetussa oikeistonuorten yhdistyksessä, mutta sekään ei johtanut meitä yhteen.

Kun muutimme Yläneelle -77 paikallisen pankin johtaja liitti minut Iken tiimiin, lupaa kysymättä. Joten sitä kautta olen ollut ikeläinen muutaman vuoden. En sentään häntä koskaan äänestänyt.

Ike kuului siihen nuoripoliitikkojen ryhmään, joka hakeutui Kekkosen ja Neuvostoliiton suojelukseen. Se oli tietysti syy, ettei tällainen oikeistolaisen elämänkatsomuksen omaava voinut kuulua Iken ryhmään.

Kyllähän Ike minua tervehti kadulla kuin vanhaa tuttua - mutta sen hän teki kaikille vastaantulijoille. Valtaan pyrkivän on demokratiassa hankittava ääniä tavalla tai toisella.

Politiikassa kansanedustajan pahin vastustaja ei tule toisesta puolueesta vaan omasta puolueesta samasta vaalipiiristä. Ne kun taistelevat samoista äänestäjistä.
Kun Salosta valittiin eräs lakimies eduskuntaa, niin hänestä Ike totesi, että tyypillinen yhden kauden kansanedustaja. Tästä miehestä ei kylläkään tullut yhden kauden edustajaa. Eikä myöhemmin yhden kauden presidenttiä.

Parhaiten Ike tullaan ehkä muistamaan tekstiviestikohusta. Mies on aina ollut taipuvainen seurustelemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa käsittääkseni aika intiimisti. Vanhemmilla päivillään hänellä lipsahti tämä seuran tavoittelu hiukan lapasesta ja hän käytti yönsä tekstiviestien lähettämiseen. 

Kyllä Ikestäkin myöhempinä vuosina tuli ihan oikea valtiomies.
Ja syystä Turun kaupunki suruliputti Aurajoen silloilla Iken muistoksi.

Kepeät mullat, kaima!

Kuvan copyright TS/Jori Liimatainen

Pikavuoro Turku-Tampere

Käväistiin vaimon kanssa pikaisesti Tampereella.
Emme olleet Ilves-TPS -ottelussa kuten monet muut turkulaiset.

Kävimme hieman etuajassa onnittelemassa Amaliaa, hän täyttää neljätoista vuotta.

Tapasimme jo Janin ja Lilin pihamaalla. Koira on nyt varttunut aikuiseksi, eikä lainkaan vierastanut meitä.

Sisällä olivat sitten muut talon väki, hekin suhtautuivat meihin myönteisesti, vaikka olimme sitä mieltä, että jääkiekon Suomen mestaruus ei tulla ratkaisemaan puhtaasti tamperelaisten kesken.

Nautimme isäntäväen kanssa lounaan, jonka kruunasi päivänsankarin loihtima kakku nimeltä siili. Näytti hieman piikikkäältä, mutta maistui aivan mahtavalta. Ja riittävän makealta jopa minun makuuni!

Näimme kakun viimeistelyn, joten tiedän sen ainesosat. Mutta jätän salaisuuden kertomatta.

Paluumatkalla vastaan lensi valtavia hanhiparvia, niitä oli sadoittain jollei tuhansittain. Metsähanhilta ne näyttivät mutta joukossa saattoi olla myös tundrametsähanhia.

Siili se on!

Hanhi se on!

Mökkiä siivoamassa

Kävimme tänään pikaisesti Nauvossa.

Saimme mukaamme Maijan, hänestä oli suuri apu, kun siivosimme mökkiämme.
Sää suosi, aurinko paistoi ja mittari näytti yhdeksän astetta lämmintä. Ulkona! Sisällä oli tullessamme pari astetta vähemmän.

Ahkeroimme muutaman tunnin, minä vähän fuskasin, kun kävin välillä hakemassa riistakameran metsästä ja vein sen sitten uuteen paikkaan pyydystämään muitakin elukoita kuin kauriita.

Saunan terassilla oli todella lämmintä, nämä mukanani olleet neidot ottivat siellä aurinkoa kun minä olin metsäretkellä.

Ruoppausmassa oli kuivunut ja sen pinta laskenut ihan silmissä. Pikkuisen tuli mieleen, että sen voisi itsekin lapioida ja kärrätä siitä pois.

Jätimme mökkiin lämmön päälle, saattaa olla, että palaamme tänne jo Pääsiäispyhinä! Siis jos ilmat suosivat…

Uusi automme on bensan suhteen yhtä pihi kuin minä konsanaan.
Tässä edestakaisen matkan kulutustiedot.
Auton kilometreistä tuli yli puolet tänään. 😀

Venevalkama kutsuu työntekijöitä ruoppausmassan siirtoon ja laiturin tekoon!
Hiki tuli otsalle jo tätä kirjoitettaessa! 😜