Vuoden tärkein kokous!

Vuonna 1973 Turusta valmistuneet konstruktiotekniikan insinöörit pitivät perinteisen vuosikokouksensa Panimoravintola Koululla Turussa.

Meitä valmistui aikoinaan 25 nuorukaista valmiina palvelemaan innokkaasti isänmaata ja sen yrityksiä.

Jäljellä tänään porukasta on vielä 19 – nuorukaisiksi ei meitä enää kukaan epäile.
Ja paikalla oli löytänyt 12, joten osanottoprosentti oli suorastaan juhlallinen ottaen huomioon, että keski-ikämme lienee noin 77 vuotta.

Kokoontumispaikka on valikoitunut siitä syystä, että kuulumme siihen ikäluokkaan, jonka nuoruudessa keskiolut vapautui, sitä olemme tottuneet nauttimaan niin juhlassa kuin arjessa.

Tosin meistä kolme on lopettanut kokonaan oluen ja muidenkin alkoholituotteiden nauttimisen ja yksi siirtynyt käyttämään lonkeroa – annettakoon se hänelle anteeksi.

Kokouksen kulku on muotoutunut seuraavaksi:
- ensin vapaata seurustelua oluttuoppia kohotellen, sen aikana äänen voimakkuus pikku hiljaa nousee tasolle, että tällainen kuulovammainen ei saa puheesta enää mitään selvää

- toiseksi tilaamme ateriat, nautimme ne ja kallistelemme edelleen tuoppia - sivistyneistö juo ruuan kanssa viiniä

- kolmas vaihe on se, että kukin meistä kertoo vuorollaan mitä oleellista ja tärkeää on vuoden aikana tapahtunut – kielletty aihe oli sairaudet, mutta eihän sitä tässä iässä oikein muuta raportoitavaa ala olla!

Joten rikkureita alkaa olla aika paljon kertojissa…
Tässä vaiheessa minäkin sain kertomuksista selvää, kun vain yksi puhuu kerrallaan!

Sitten jatkuu vapaa seurustelu.
Muutama vuosikymmen sitten se tarkoitti Koululla oloa valomerkkiin asti ja sen jälkeen siirtymistä johonkin toiseen paikkaan, jossa sai virvokkeita yli puolen yön.
Nykyään me, tai ainakin minä, olen puolilta öin ollut jo pitkään unten mailla.

Istumajärjestys vasemmalta Matti, Pekka, Lauri, Jaakko, Ilkka ja Eero

Vasemmalta: Raimo, Jukka, Arto, Erkki ja Simo.

Kuvista puuttuu kuvat ottanut Kari.
Hän on porukkamme paras kuvaaja, tai ainakin hän osaa käyttää kännykkää parhaiten.
Kouluaikana Kari oli kurssimme toiseksi paras shakinpelaaja.
Nykyään hän on paras, koska kouluaikainen primus inter pares alkaa olla hieman seniili! 😢

TurkuRastit

 Taas suunnistamassa ja ihan kotimaastossa.

Asun nimittäin kartan alueella. Taloa ei näy, mutta se on ihan hitusen kolmosrastin lounaispuolella.
Kartan vasemmassa alakulmassa on sana NNISTUSKARTTA. Talomme on tuon sanan viimeisen A:n alla.

Kotimaastossahan ei voi tehdä virheetöntä suunnistusta.

Kolmoselle vaelsin korkeuskäyrää pitkin - olisi pitänyt nousta kallion päälle, siellä olisi voinut juosta! Minuutin pummi.

Seiskalle suunnittelin mennä alas linjalle ja juosta polkua pitkin rastille. Mutta polku oli pelkkä ryteikköä ja aikaa tuhraantui rajattomasti. Minuutin pummi.

Lonkka oireili edelleen, mutta soitin suunnistuksen jälkeen fysioterapeutilleni ja keskustelin, mitä sen kanssa tehdään.
Sain perjantaiksi ajan ja pohdimme sitten hänen kanssaan jatkanko fysioterapeutilla vai menenkö lääkärille ja röntgeniin.

Mökki talviunille

Kävimme pikaisesti kääntymässä kesämökillä Nauvossa.

Tein siellä joitain rästihommia ja tyhjensin vesijärjestelmän - sen osalta talvi ja pakkaset saavat tulla.

Ajoin myös ruohikot poluilta. En sen takia, että se olisi enää tarpeellista, vaan siksi että leikkurin akut pitää varastoida talveksi 80 prosentin latauksella. Olin ne ladannut täyteen.

Tosin en usko, että ne minun elinaikanani lopettavat toimintansa - kyllä se liike loppuu minusta ennen kuin akuista virta!

Varmasti me vielä ennen sydäntalven tuloa käymme Nauvossa, mutta emme siellä enää yövy ennen ensi  kevättä.

Tässä mökki Norrstrandintieltä kuvattuna.
Kuvan vasemmassa reunassa näkyy mökkimme vihreä katto
ja yläkerran ikkunan valkea yläreunus.
Välittömästi sen oikealla puolella on vanha sauna,
joka olisi kipeästi korjauksen tarpeessa.
Se on hiukan yli satavuotias ja on jo nyt paljon huonommassa hapessa
kuin kaksisataa vuotta vanha kesämökkimme.
Kyllä ennen oli kaikki niiiin paljon paremmin!!! 😋

Mynärastit, sprintti

Nyt oli pakko mennä suunnistamaan, kun kyseessä oli sprintti, eikä näin ollen tarvinnut liata tossujaan.

Valitsin helpon C-radan, se soveltuu tällaiselle kaatumatautiselle.

Mitään isompia reitinvalintoja ei ollut, ehkä olisi pitänyt laittaa tämä osastoon maastojuoksu eikä suunnistus.

Tosin tälläkin radalla pystyin tekemään kunnon virheen: 6-rastille mennessä katsoin kartasta, että rasti on tien vasemmalla puolella ja määrite on puu.
Vasemmalla puolella oli puu - itse asiassa kaksi. Kummankaan juurella ei ollut rastia.
Uusi vilkaisu karttaan ja siirtymä tien toiselle puolelle!

Siinä hukkui minuutti ja sprintissä se on ikuisuus.

Tosin tällä radalla - lapsille ja vanhuksille tarkoitetussa - menetin vain yhden sijan, mutta tipuin pois podiumilta!
Sijoitus oli 4/20.

Kovaa olen siellä mennyt, vauhti oli 7.31/km. Ilman pummia se olisi ollut 7.06/km. Sehän on melkein mun maksimivauhtiani... 😂

Grönholmin metodi

Olimme eilen Katsomassa Porin kaupunginteatterissa näytelmän Grönholmin metodi.

Ensimmäisen vaimoni tyttönimi on Grönholm, joten se oli todella MUST mennä sitä katsomaan.

Näytelmän teema oli se, että suuri kansainvälinen sisustusfirma (Ikea???!) haki päällikön paikkaa ja neljä valintaseulan läpi selvinnyttä hakijaa oli kutsuttu kokoon viimeiseen finaaliin.
Nämä neljä ohjattiin neuvottelutilaan, jossa näille annettiin kirjallisesti ohjeita ja tehtäviä.

Kun on 55 vuotta ollut naimisissa Grönholmin kanssa, niin mitään yllättävää ei meikäläiselle tullut.

Mutta varsin sekopäistä oli touhu näytelmässä – minun tuntemani Grönholmit ovat johdonmukaisesti sekopäitä, mutta näytelmässä ei esiintynyt mitään johdonmukaista.

Ihan viihdyttävä näytelmä oli ja loppuratkaisu herätti ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Vahva suositus katsomaan tätä kappaletta.

Paluumatkalla poikkesimme illallisella Vanhan Rauman Kellarissa.

Minä söin Merikarhun pihvin, niin hyvää liha-ateriaa en ole saanut mistään tänä vuonna.
Palvelu oli hyvää ja nopeaa, joten tätäkin paikkaa voin varauksetta suositella.

Näytelmän päähenkilöt.
Ja itse asiassa ainoat esiintyjät!
Kuvakaappaus Porin teatterin nettisivuilta.

Koiranvahtina ja sairaalassa

Me saimme nauttia kolme päivää Gaia-koiran seurasta.

Tosin vain päivät, joten saimme nukkua yöt rauhassa – tosin nämä meidän hoitokoirat ovat molemmat sellaisia, että ne parantavat yöuntamme.

Kyllä näihin päiviin muutakin mahtuu kuin koiran hoitoa.

Sisareni Maija oli polvileikkauksessa viime keskiviikkona ja me Leenan kanssa haimme hänet pois Neo-sairaalasta eilen torstaina.

Leikkaus sujui hyvin ja Maija nukkuikin hyvin jo viime yön kotonaan. Pikkusisko Leena on hänen apunaan viikon verran. Sen jälkeen polvi pitäisi olla siinä kunnossa, että hän pärjää yksinkin.

Leikkaavan lääkärin mukaan polvi oli todella huonossa kunnossa, mutta Maija kyllä sen kanssa kävi vielä suunnistamassa viime talvena.
Ja uskon, että hän on taas seuranani suunnistuksissa ensi vuonna – on hän sen verran sitkeä sissi.

Tietysti sillä edellytyksellä, että minä saan itseni siihen kuntoon, että uskallan lähteä tasapainoilemaan metsän siimekseen.

Varsinkin kun täällä päin Suomea on maan tihein susikanta nykyään.
Tosin ei ne sudet meikäläisestä paljon perusta, täällä kun tarjolla määrättömästi nuorta peuran lihaa!

Olihan meillä tässä välissä juhlatkin, kun Ulla täytti vuosia!

Me käymme usein Gaian kanssa tällä kadulla.
Jostain syystä Australian lammaskoirilta katkaistaan häntä,
niin että se on todella töpöhäntä.
Se ei kyllä koiraa tunnu haittaavan,
se katselee tarkasti nimikkokatunsa kylttiä!

Merimatka

Vietimme alkuviikon synttäreitä.

Ulla täytti vuosia ja lähdimme jo sunnuntai-iltana vierastulvaa pakoon Ruotsinlaivalle.

Valitsimme jälleen Tallinkin laivan – sinne kun saa ajaa autolla sisään laivaan ja jättää sen sinne risteilyn ajaksi. Se helpottaa liikuntarajoitteisen ihmisen elämää. Ja myös kuskia, oluet ja viinit voi tilata auton luokse paluumatkalla, ei siis tarvitse kantaa näitä kuin vasta kotona.

Ilma oli hieno, menomatkalla ei laiva keinunut ja yöunet olivat hyvät – ainakin minulla. Rouva kun ei oikein nuku hyvin matkoilla eikä ainakaan laivassa.

Paluumatkalla söimme hyvin, muutenkin matka meni rauhallisesti.

Tänään oli sitten syntymäpäivä mutta sekin kului rauhallisesti.
Ulla nukkui pitkään ja lepäsi muutenkin raskaan matkan jälkeen.

Minä paikkasin tänään eilisen matkustuksen takia vähiin jäänyttä liikuntaa.

Päivänsankarin kukkaloistoa.

Paluumatkalla Nauvon edustalla oli tyyntä, vaikka merellä hiukan aallokko keinutti.
Tässä Lövskär ja majakka.
Sinne on mökiltämme matkaa pari kilometriä.
Näin saaren tänä kesänä ensimmäisen kerran,
meillä kun ei ole muuta venettä kuin soutuvene.
Pitänee hankkia siihen ensi kesäksi moottori! 👌