Pirunpesällä

Tämän vuoden iltarastit alkoivat.
Paikka oli lentokentän eteläpuolella oleva Pirunpesän ympäristö. Siellä on kivikkoinen maastopohja ja tunnelmaa lisäsi liukkaus.

Ykköselle saakka meni hyvin, mutta sitten oikea jalka muuttui voimattomaksi ja eteneminen hitaaksi.

Siitä huolimatta pientä haparointia monella rastilla. Ei mitään suurta virhettä, yhteensä väliaikojen perusteella 3 min pummia rastinotossa ja reitinvalinnoissa.

Käveleminen alkoi jo alkuviikolla sujua ihan hyvin, mutta metsäjuoksussa oli nyt vaikeaa. Itkua pidätellen ja kyyneleet silmissä on vaikea suunnistaa. 

Pitänee taas palautua kävelijäksi ja hoitaa jalka kuntoon...

Linturetki Nauvoon

Käytiin pikimmiten Nauvossa tervehtimässä kesämökkiä. Napattiin Juha ja Gaia mukaamme Airistolta.

Kevät oli tuonut muuttolintuja. Menomatkalla näimme töyhtöhyypän, kurjen ja kottaraisen. Perillä jokisuussa oli isokoskelot ja telkät etsiskelemässä pariaan.

Kirkonkylän jälkeen oli yhdeksän kaurista laiduntamassa oraspellolla ja mökin vieressä oli viiden kauriin lauma. Niistä en saanut kuvaa kun Gaia pelotti ne haukunnallaan.

Myrskyn kääntämä soutuvene oli syksyllä kääntynyt ja täyttynyt vedellä. Arvelin viime käynnillä, että se on umpijäässä ja sulanee Juhannukseksi. Veneessä on kaksoispohja ja yllättäen vesi ei ollut jäätynyt pohjaan asti. 

Sain veneen tyhjennettyä, joten käytössämme on edes vene, jolla voimme soutaa Ruotsiin sitten kun Putin ehtii aloittaa sodan myös Suomea vastaan.

Isokoskelon jalkaa palelee???

Telkät ovat saapuneet.

Tässä näkyy yhdeksän elukkaa, se yhdeksäs on kyllä kuvan ulkopuolella.

Leskenlehti saunan edustalla.
Pikkumökin edessä kukkivat krookukset.

Tämäkin lienee isokoskelo!

Herätyskello tarpeettomaksi?

Minulla on ollut herätyskello soimassa viikonloppuna kahtena aamuna.

Lauantaina oli Talvirastit ja laitoin kännykän kellon soimaan klo 07.40.
Heräsin kolme minuuttia ennen kellon soittoa.

Tänä aamuna kello oli soimassa jo klo 06.40, kun Gaia tuli päivähoitoon.
Nyt heräsin jo neljä minuuttia ennen kellon pirinää.

Joten voinen unohtaa herätyskellon käytön tarpeettomana.

Myöskään takavuosien urheiluvaikuttaja Tahko Pihkala kertoi, ettei hän käyttänyt herätyskelloa.
Sanoi, että jos hän halua herätä aamukuudelta, hän juo illalla ennen nukkumaan menoa litran piimää.
Ja jos halusi herätyksen neljältä, niin piti ottaa kaksi litraa piimää. Tällä tavalla luonto varmasti herätti nousemaan ylös.

Tahkon tapaa en halua ottaa käyttöön – tosin samaan tulokseen saattaisi päästä myös oluen voimalla.

Myytävän vähän käytetty herätyskello!

Talvirastit myrskyn silmässä

Talven viimeiset Talvirastit sai suunnistaa tutuissa maisemissa - siskoni asuu sadan metrin päässä lähdöstä.

Suunnistus oli kyllä metsässä mutta siellä harvinaisella mittakaavalla 1:5.000, joten maisemat vaihtuivat nopeasti vaikka vauhti oli maltillista.

Lunta ei maastossa ollut eikä pahemmin jäätäkään.

Rastit olivat helppoja, ne löytyivät vaivatta. Nousua oli kiitettävästi ja reidet alkoivat hapottamaan aikaisessa vaiheessa.

Pohje ei tykännyt kovasta alustasta ja lopussa oikeaa jalkaa ei oikein voinut käyttää ponnistamiseen eikä sen varaan voinut tulla alas.
Mutta hyvin homma hoitui yksijalkaisenakin!

Otsikon mukaan piti olla myrskyn silmässä. Mutta siellähän on tyyntä.
Tämän suunnistuksen aikana myrskytuuli viuhui ja sai pelätä, etteivät puut kaatuneet päälle.

Kuutosen jälkeen tie olisi pitänyt ylittää suojatietä pitkin.
Minä en sitä löytänyt, mutta eivät sentään hylänneet suoritustani.

Sotaan varustautumassa

Olen sen verran paljon kuunnellut, miten pitäisi varautua siihen, kun Putin päättää valloittaa Suomen.

En hommaa konekivääriä enkä luotiliiviä vaan jotain konkreettisempaa.

Kävin tänään hakemassa virtapankin, jolla voin pitää kännykkäni ladattuna, sitten kun sähköjärjestelmämme on ajettu alas. Voin siis kuunnella radiota ja olla yhteydessä ulkomaailmaan. Siis samalla tavalla kuin tämän koronahysterian aikana.

Virtuaalisesti.
Sitä olen treenannut jo kaksi vuotta.
Olen vältellyt ihmisiä kuin ruttoa – tai siis koronaa.
Puhumisen olen myös lopettanut, jollei lasketa vaimon kanssa suoritettua aamukeskustelua: kuis sää nukkusit? 😜

Tällaiselle hämäläiselle introvertille korona-aika on ollut helpottavaa. Ei tarvii yrittää olla seurallinen ja harrastaa Small talkkia.
Kyllä Facebook ja Ontrail riittävät oikein hyvin sosiaaliseen elämään.

Tosin olen aloittanut espanjan kielen opiskelun. Siinä joudun puhumaan ja kaiken lisäksi ihan vieraalla kielellä. Se on kyllä raskasta. Ja vaikeaa. Mitään ei tahdo jäädä muistiin tuonne sammaloituneeseen vinttikammariin.

Niin se virtapankki. Latasin sen täyteen ja laitoin tabletin lataukseen. Kaksi kertaa sillä pystyisi lataamaan tabletin täyteen virtaan. Kännykän varmaan neljäänkin kertaan.

Mutta tässä suhteessa en siis kestäisi kuin salamasodan.

Tällaisen virtapankin kävin ostamassa.
Toimiakseen se pitää ottaa ulos tuosta myyntipakkauksesta! 😉

Liikuntapäivä

Kävin päiväkävelyllä katselemassa, miten Turun miljoonat jakselevat ratapihan ylittävässä sillassa.

Menin vanhaa siltaa yli ja palasin uutta miljoonasiltaa.
Opasteita ei meidän veronmaksajien rahoilla saatu aikaan ja jouduin hiukan etsiskelemään, miten sillalle pääsee.

Ilmeisesti silta on rakennettu minua varten. Olin ainoa kulkija päivällä yhden jälkeen. Ihan uutena siellä sentään käppäili pari muutakin.

Mulle olis kyllä tuo vanha silta riittänyt. Sitä kuljeskelin usein nuorena miehenä. Saattelin entistä morsiantani Juhannuskukkulalle!

Aamulla olin käynyt koeajamassa uudet lenkkarini.

Kun menin kauppaan niitä ostamaan, tiesin mitä halusin ja sanoin myyjälle: Hoka Clifton 8 wide, koko 46 2/3.
Myyjä etsi ja totesi, että näitä ei oo kuin mustina. Sanoin, että musta käy mutta pitäisi olla Wide ei White! 😀

Sellaiset löytyivät.

Kerran käytetyt ja jo likaiset!

Seikkailu ratapihan yli.
Lopuksi kävin verestämässä lapsuuden ja nuoruuden muistoja 60-luvulta.

Kevättä rinnassa

Eilinen suunnistus painoi vielä jaloissa.

Sain sentään itseni liikkeelle ja hölkkäsin lumihangessa Lausteen frisbeeradalle.

Siellä on yksi suojaisa paikka, jossa kukkivat kevään ensimmäisen leskenlehdet.

Menomatkalla sinne näin yhden sitruunaperhosen ja leskenlehtien vieressä oli kaksi nokkosperhosta.
Niitä en saanut kuvaan, mutta kukista sain.

Tänään oli oikein keväinen ilma. Alkavalla viikolla sää hieman viilenee, mutta kyllä kevät silti edistyy.

Olivat niin kauniisti kukassa, että olisi ne voinut jo pari päivää sitten käydä kuvaamassa!

Runsaan kahden metrin päässä kukista alkoi jäätikkö!